Vauvavuoden seitsemän jalokiveä


Ajattelin alunperin kirjoittaa tämän julkaisun ihan eri tavalla. Ajattelin listata jälleen tavaroita ja ihmisiä, joita ilman vauvavuosi olisi ollut ihan tylsä ja sisällötön.Valmistelin kirjoitusta, kunnes totesin, että se oli roskaa. Aihe oli mielestäni kuitenkin tärkeä ja varsinkin sen sisältö. Etsin raskaana ollessani paljon tietoa, mitä olisi luvassa. Mihin kannattaisi varautua ja miten kaikesta selviäisi. Päätin tehdä siis listan asioista; mutta tein sen hieman eri tavalla. Ja ajattelin kerrankin vain itseäni. Musiikki on aina ollut osa minua todella vahvasti. Siksi halusinkin laittaa "jalokivien" yhteyteen biisin, joka voimaannuttaa. Taistelubiisi tai sellainen biisi, joka kuvaa jalokiveä hyvin.

Rakkaus( Chisu- Mestaripiirros / Ville Valo- Olet mun kaikuluotain)
Minulla se ei tullut heti synnytyksen jälkeisenä ryöpsähdyksenä. Se hiipi pikku hiljaa sipsuttaen ja kasvoi poitsunkin kasvaessa. En kokenut sitä valtavaa ja suurta tunnetta synnytyksen jälkeen, jota niin monet aina hehkuttaa. En tiedä vaikuttiko siihen synnytyksen tapa vai tokkuraisuus. Olin synnärillä yksi hormonipommi. Saatoin itkeä ja nauraa samaan aikaan, surra ja iloita hetken päästä. Leikkauksen jälkeisten yksinäisten hetkien vaikutus oli varmasti suuri. Mietin vain koko ajan heti helpottaa, kunhan vain päästään kotiin. Ja niinhän se sitten teki, olo helpottui kotona. Voisin kuvailla sitä niin, että kotona oli tilaa rakastaa. Antaa kaikkensa ja saada vähintään yhtä paljon takaisin. Mietin tätä kirjoittaessani, että olisipa joku sanonut sen olevan normaalia. Ja tämä ei siis tarkoita sitä, ettenkö olisi ollut onnellinen, mutta opin rakastamaan, kun saimme tutustua rauhassa toisiimme. Oli sellainen olo, että synnärillä oli koko ajan tarkkailun alla. Kaikilla oli vain kiire pitää huolta imetyksestä, vauvan hoidosta sekä katsoa onko äiti ja vauva valmiita kotiin. Itkin, kun oli huoli toisen arvoista. Itkin, kun pääsimme kotiin. Se kasvava rakkaus toista kohtaan on maailman paras tunne. Se vahvistuu entisestään, mitä vanhemmaksi poitsu kasvaa. Se oli yksi minun kantavista voimista vauvavuoden aikana. Vaikka blogimme ei ole mikään parisuhdeblogi, kuuluu meidänkin perheisiimme miehet, joista tuli isät. Siksi on pakko, sen tarkemmin avaamatta lisätä tämän pykälän alle; aviomieheni.


Ystävyys ( TikTak- Heilutaan / Arttu Wiskari- Ystävän remppa)
Olen hehkuttanut tätä niin moneen kertaan, että jos teitä vakituisia lukijoita ahdistaa, hypätkää seuraavaan kohtaan. Äitiys on ihanaa, mutta ei siitä tulisi mitään ilman samankaltaisia hengenheimolaisia, joiden kanssa mikään asia ei ole liian vaivaannuttava ottaa puheeksi. Ne, joiden kanssa voi lounaalla jutella kakan koostumuksesta tai ne, jotka on valmiita lähtemään viinille viiden minuutin varoitus ajalla. Ne, jotka ymmärtää, kun on koko ajan hiki eivätkä välitä, jos et muistanut aamulla kammata hiuksia. Ne, jotka ottaa vauvasi  muutamaksi tunniksi hoitoon, jotta pääset kampaajalle. Minulla näitä henkilöitä oli vauvavuoden aikana muutamia, mutta muutama todella tärkeä ja rakas.
Olen myös äitiyslomani aikana nähnyt muitakin (lue:lapsettomia) ystäviäni paljon useammin kuin normaali arjen keskellä ja se on ollut ihanaa. Olen myös yhdistävän tekijän myötä saanut takaisin elämääni muutaman ihmisen, joiden kanssa elämä vaan vei eri poluille aikaisemmassa elämässä. Heidän kanssa tuntui, ettei olisi kulunut vuosia viime kerrasta, vaan kaikki jatkui kuin ennenkin. Toivosin, että jokaisella äidillä olisi edes se yksi tyyppi, kenen kanssa voisi valittaa aina täynnä olevaa pyykkikoria tai juoda kupin kahvia, kun vauvat nukkuvat vaunuissa lumisateessa.

Rohkeus ( Bomba Estéreo- Soy Yo /  Volbeat- Still Counting)
Vaikka työni puolesta joudun tilanteisiin, joissa olen melkein päivittäin uusien ihmisien kanssa tekemisissä, en vapaa-ajalla ole yhtään sinut uusissa tilanteissa. En ole se rohkea tyyppi, joka julkisessa vessassa kehuu toisen mekkoa tai sanoo huomenta vieraalle bussissa. Mutta äitiyden myötä on ollut pakko oppia avaamaan suu, olemaan rohkea. Menemään uusiin tilanteisiin vaikka niitä ei kokisikaan omaksi jutukseen. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut uusia verkostoja, joiden kanssa edelleen viestitellään, jos jokin tuntuu hankalalta. Olen saanut ystävän, ihan vaan sen takia, että olin rohkea ja menin epämukavuusalueelleni. Ja olen todennut, että moni muukin on samassa tilanteessa kanssasi.  Harvalla käy niin hyvä tuuri, että on ensimmäisen kerran raskaana parhaan ystävän kanssa samaan aikaan. Täytyy olla rohkea ja etsiä uusia sellaisia ystäviä. Moni meistä tulee uutena samaan tilanteeseen missä sinäkin olet. Patukan syntymän jälkeen ensimmäisellä kerralla perhevalmennuksessa totesin toiselle ensi synnyttäjälle, että melkein jäi perhevalmennukseen meneminen välistä. Toinen äiti totesi minulle, että sama juttu; ei tunne ketään eikä ollut varma tuleeko oikeaan paikkaan. Edelleen silloin tällöin viestittelemme meidän äitien "ensiapuryhmässä".

Sinnikkyys  ( ACDC- Highway to hell /  Pharrell Williams- Happy)
Kuinka monesti olenkin ollut luovuttamassa, milloin minkäkin asian suhteen. Kuinka monesti olen vaan meinannut jäädä kotiin, koska ei vaan huvita. Ei ole kauheesti kiinnostanut lykkiä vaunuja lumisateessa muskariin. Eikä todellakaan ole kiinnostanut istua täpötäydessä bussissa toppavaatteissa. Olen myös miettinyt yön pikkutunneilla, että ei h******* todellakaan ole mahdollista, että patukalla  on taas nälkä. Laskin sovelluksen avulla, että imetän tarpeeksi. Patukan ollessa muutaman kuukauden ikäinen laskin päiviä, että saisin antaa hänelle jo sosetta. Imetys, kun ei ollut minulle mikään annettu tehtävä, joka oli autuasta ja ihanaa. Vaan päivät oli yhtä taistelua, kun tuntui ettei omat maitovarat riitä. Unikoulun aloituspäätös ja sen jälkeiset taistelut siitä, koska se olisi hyvä aloittaa. Ja se ensimmäinen yö, kuinka mietin kymmeniä kertoja, että tämän voi aloittaa myös huomenna. Ei aloitettu sitten kuitenkaan "huomenna" , vaan sinnikkäästi taistelin sen ensimmäisen yön. ONNEKSI! Sormiruokailun treenaus; ei tämä lapsi vaan osaa syödä mitään itse ja apua mikä sotku. Ei se sormiruokailu nyt täysin ollut sitten meidän juttu. Sosepussit, naksut, leipä ja kaikki perunavalmisteet ( ranskalaiset yms) menevät kyllä, mutta kaikki muut lentää lattialle. Toisaalta annoin sinnikkäästi patukalle lusikan käteen syöttäessäni häntä ja kas, hän osasi syödä lusikalla päiväkodin alkaessa. Päiväkotiin itkevän lapsen jättäminen raastaa, mutta olen todennut, että jos lapsi itkee, se itkee anyway. Olin minä siellä ryhmässä tunnin, viisi minuutti tai veisin vaan lapseni sinne ( tämä tarkoittaa harjoittelun jälkeista aikaa), hän itkee joka tapauksessa.  Ja tiedän, että on super ärsyttävää, kun vanhemmat pitkittävät lähtöä. Joten nieleskelin sinnikkäästi kyyneleitä, annoin ammattilaisten hoitaa hommansa. Nyt lähtiessäni ei itketä ollenkaan ja hakiessa vastassa on reipas ja iloinen poika.


Asenne ( Taylor Swift- Shake it Off /   Katy Perry- Roar)
Oikeastaan kaikessa oma asenne ratkaisee.  En tarkoita sitä, että marraskuisena aamuna kaatosateesa voisi sanoa, että onpa kaunis aurinkoinen aamu. Vaan ehkä ajatella se niin, että sateen jälkeen on happirikasta ja ihanaa, kun lapset pääsevät leikkimään puroleikkejä. Samalla tavalla pitäisi yrittää ajatella kaiken suhteen. Tiedän itsekin ettei aina pysty eikä tarvitsekaan. Mutta ainakin yrittää sitä. Valvottujen öiden jälkeen joskus, kun maltoin, annoin itselleni luvan nukkua päikkärit. Joskus taas päätin, että siivoan ja puunaan, vaikka kuinka väsyttäisi. Puhtaasta kodista tulee aina niin hyvälle mielelle. Kaikesta kyllä selviää ja joskus pitää olla itselleen vaan armollinen. Vauvojen kanssa voi monesti myös ajatella, että se on taas vaan vaihe. Vaihe joka kestää vaihtelevasti viikoista kuukausiin, mutta on kuteinkin vaan vaihe. Se menee ohi jossain vaiheessa. Ja vauva-aika, kun on myös vaan vaihe ja se vaihe meneekin ohitse hujauksessa. Kuinka kliseiltä kuulostaakaan; muista nauttia siitä, se kestää vain hetken. Se on kuitenkin niin totta.

Päättäväisyys ( Haloo Helsinki- Hulluuden Highway / Paloma Faith- Can`t rely on you)
Sinä olet ainoa, joka voi sanoa, mikä on sinun lapsellesi parasta. Sinä olet se, joka voi ainoastaan sanoa:

  • Milloin pitää mennä lääkäriin
  • Kuinka kauan aijot imettää
  • Kuinka paljon päivässä pitää imettää
  • Kuinka paljon ruokaa lapsesi tarvitsee
  • Koska pitää olla huolissaan
  • Onko ok, antaa silloin tällöin korviketta
  • Tarvitseeko ollenkaan imettää
  • Mikä on paras d-vitamiinivalmiste
  • Onko soseruokailu huono vaihtoehto
  • Onko sormiruokailu parempi kuin soseruokailu
  • Onko sinun lapsesi kipeä
  • Voiko lapsesi osallistua vauvatreffeille
  • Koska vauva voi jäädä toisen aikuisen hoitoon
  • Koska vauva voi mennä yökylään
  • Voiko vauva nukkua vaunuissa pakkasella
  • Tarviiko vauvalle laittaa UV-puku kesällä aina päälle
  • Tarviiko lapsi aurinkorasvaa
  • Kuoleeko lapsi, jos se syö hiekkaa
  • Onko kotieläimet riski lapselle
  • Paljon vauvan pitäisi nukkua
  • Koska pitää luopua tutista
  • Koska pitää luopua tuttipullosta
  • Koska pitää vierottaa rinnasta
  • Saako imettäessä käyttää rintakumia
  • Voiko vauvan kanssa ensimmäisen parin viikon aikana ulkona
  • Kuinka paljon pukea vaatteita vauvalle
  • Onko tyttöjen ja poikien värejä
  • Pitääkö vettä antaa lapselle
  • Minkälaiset vaipat on parhaita
  • Koska voi siirtyä housuvaippoihin
  • Voiko lapselle hankkia muitakin kuin muoviastioita
  • Saako julkisesti imettää
  • Voiko kakkavaippaa vaihtaa missä tahansa
  • Saako imettäessä juoda kahvia ja erityisesti kuinka paljon
  • Voiko imettäessä katsoa kännykkää, tablettia, Netflixiä, Viaplayta, TeenMom2, Unga Mammor, Toisenlaisia äitejä
  • Voiko ravintolassa ottaa lasin viiniä

Itsekeskeisyys (Chisu-Kriisit / Meghan Trainor- All About That Bass)
Muista itsesi! Pidä huolta itsestäsi, nauti elämästä ja ota itsellesi aikaa. Kummasti sitä jaksaa paremmin, kun on saanut tukan kuosiin. Tai käytyä tunnin fyssarilla ja huolettua kehoa. Miten olisi kasvohoito, kynsihoito, jalkahoito, hieronta tai shoppailupäivä ystävän kanssa? Kaksi tuntia pimeässä leffateatterissa voi olla maailman parhain lahja viikon unettomien öiden jälkeen. Eikä todellakaan haittaa vaikka nukkuisit koko leffan. Se varmasti tulee tarpeeseen. Teimme mieheni kanssa tietoisen päätöksen jo ollessani raskaana. Molemmat tarvitsevat omaa aikaa ja kotona ollessani minä vielä vähän enemmän. Sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä, kuhan saa tehdä jotain omaa. Parisuhdeaika on minulle myös omaa aikaa. Olen sen verran itsekäs. Olemme ottaneet myös sitä. Olemme myös käyneet kolmisin patukan isosisaruksen kanssa tekemässä juttuja. Helposti sitä häviää kuplaan, josta on todella vaikea päästä pois. Eikä aina haluakkaan, pitää pakottaa itsensä menemään ja tekemään. Ole itsekäs, tee ja ota aikaa itsellesi. Muuten voimat häviää. Ajattelen, että se on toisaalta yksi kultakolikko perheen arkkuun tietyllä tavalla. Äiti jaksaa taas paljon paremmin, kun on saanut hetken vain olla itsekseen.

Mitkä ovat sinun tärkeimmät jalokivet?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.