Topit & Flopit

Vielä hetki sitten syksyn saapuminen ja kesän taakse jääminen tuntui ahdistavalta, mutta tällä viikolla sadepäivät ovat tuntuneet ihan kivalta vaihtelulta ja syksyn tuomat rutiinit ja arki tuntuvat tervetulleilta. Kelien puolesta ollaan kuitenkin saatu vielä nauttia poikkeuksellisen lämpimistä päivistä, joten ehkä tämä syksymoodiin siirtyminen on ollut enemmän päänsisäinen muutos, kuin niinkään säiden aiheuttama. Syksyssä rakastan kirpsakoita syyspäiviä, takkatulta, punaviiniä, pimeneviä iltoja, kynttilöitä sekä villasukkia, niiden kanssa tunnelmointi tuo ihanaa vastapainoa muuten monesti hektisenä pyörivän arjen ympärille. Hyvän kirjan lukeminen tai sarjan tuijottainen sohvannurkassa on ihan parasta, kun kylmä sade rummuttaa vasten ikkunaa. Mikäs tässä viikossa on ollut parasta ja mikä taas puolestaan ei?

TOPIT


Haalarilöydöt (Tanja)
Vielä viime viikolla kirosin itseäni, koska olin jättänyt niin viimetinkaan pojan syys- ja talvivaatteiden ostamisen. Loppukesästä jokapaikassa oli hyviä tarjouksia vk-haalareista ja toppahaalareista, mutta silloin ei vain puhti jostain syystä riittänyt miettiä asioita niin pitkälle ja haalarit jäivät kauppaan. Olen myös ollut aivan onnettoman huono arvioimaan pojan kasvua, joka on ollut melko hitaanlaista ja se on myös hankaloittanut tiettyinä vuodenaikoina käytettävien vaatteiden hankkimista jemmaan. Kävin viikonloppuna Jesper juniorissa, mistä löysin hyvässä alessa olleen vk-haalarin, softshell-takin sekä normihinnalla kuravaatteet. Olin onnellinen löydöistäni, kunnes tajusin, että kyseisen kaupan myymä Jonathan- merkki on superisoa mitoitusta ja poika hukkuu koon 80cm vaatteisiinsa. Ei kun uudestaan taas ostoksille ja tällä kertaa Reima Outlettiin, josta löytyi -50% hinnalla mielettömän upea välikausi- ja toppahaalari. Huh, vaatekatastrofi siis vältetty ja ei tarvinnut ostaa kalliita haalareita täydellä hinnalla. Laadukkaat lastenvaatteet kun tuppaavat olemaan melko hintavia ja mielelläni hyödynnän tarjouksia, jos sellaisia on vain saatavilla. Vaatteiden puolesta syksy ja talvi saa tulla, me ollaan valmiita!



Konmaritus (Laura)
En ole yhtäkään Konmari-kirjaa lukenut ( en edes tiedä monta niitä on), mutta koen, että olen nyt viimeisten viikkojen aikana kotana konmarittanut. Puhun kuin asiantuntija kotimme Konmaritus-kaaoksesta ja olen käynyt läpi kaappeja poistaen ja hävittäen kaikkea turhaa. Poikien huoneet ovat kokoneet muutoksen ja vaatekaapit on laitettu uuteen uskoon. Hankimme Ikeasta "lankakorit", jotka on helpompi pitää järjestyksessä. Isomman pojan kaapista lähti pieniä vaatteita kassillinen pois. Oman vaatekaapin sisältöä siivosin ankaralla kädellä. Myös mies kantoi kortensa kekoon ja antoi käyttämättömiä vaatteita pois kirppikselle. Siivosin asustekorejani ja sain kasaan kolme kangaskassillista huiveja. Kaapeista lähti kiertoon myös jätesäkillinen laukkuja. Seuraavaksi on vuorossa laatikostot, joissa on kaikenlaista pientä tilpehööriä. Inhoan yli kaiken juuri niitä säilytyslipastoja, joihin heitetään kaikki sellainen tavara, joille ei ole muuta paikkaa.  Niitä tavaroita ei sen jälkeen kaivata, mutta ne pitää silti säilyttää. En ymmärrä logiikkaa. Ja seuraavaksi ne tavarat pääsee uusiin haasteisiin. Vapauttavaa päästä eroon kaikesta turhasta. Helposti tästä tulisi mieleen pesänrakennusvietti, mutta ei; en ole raskaana;)

FLOPIT


Syysflunssa (Tanja)
Lapsen kanssa kotona ollessa olen onnistunut tehokkaasti vältelemään kaiken maailman pöpöjä ja olenkin viimeksi ollut kunnolla kipeänä 1,5 vuotta sitten. Oli siis enemmän kuin ennustettavissa, että tänä syksynä pöpöt löytävät minutkin ja niinhän siinä sitten kävi. Ensin sairastui mies ja sitten perässä minä. Hetkellinen korkea kuume, jäätävä kurkkukipu ja piinaava yskä. Tiistaina jaksoin vielä olla jalkeilla, mutta sen jälkeen loppu viikko onkin mennyt kotona neljän seinän sisällä lepäillessä. Voi kuinka kaipaan niitä aikoja, kun sai rauhassa sairastaa ja levätä, nyt 1- vuotiaan kanssa kaikki on toisin. Harmittaa lapsen puolesta, että äidillä ei riitä päivisin energiaa kuin pakollisiin asioihin ja toinen on tietenkin virtaa täynnä ja kaipaisi tekemistä. Ihmeen hyvin ollaan onneksi selvitty miehen työpäivät ja illat olenkin saanut toipua ja ladata akkuja seuraavaa päivää varten. Nyt vaan sormet ja varpaat ristissä, että pikkumies ei saisi tätä kamalaa tautia. Ei ole nimittäin pitkä aika, kun hän oli kesällä kamalassa yskässä, joka ei meinannut millään helpottaa, joten hän on sairastanut oman osuutensa taas hetkeksi. Ikävän olon ja kotona kökkimisen lisäksi sairastumisessa on harmittanut se, että tällä viikolla olisi ollut vaikka mitä kivaa sovittuna. Tiistaina meidän piti mennä Lauran kanssa lenkille, koska ei olla nähty melkein kuukauteen! Tiistai iltana poitsun piti mennä Lauralle hoitoon ja meidän miehen kanssa treffeille. Ne olisivat olleet kolmannet treffit sitten pojan syntymän, eli tarpeeseen olisi parisuhdeaika tullut. Keskiviikkona olisi ollut kummitytön synttärit ja loppuviikosta vielä kahdet leikkitreffit poitsulle. Nyt kaikki peruuntui. No joskus toiste sitten.

Ohi juoksevat viikot (Laura)
Aika; mikä ihanan kauhea sana. Se juoksee ohitse kovaa vauhtia ja viikot kuluvat toinen toistaan nopeammin. On hauskaa, kun mietin mitkä olisi viikottaiset topit ja flopit, tulee samat teemat esiin. On kuitenkin tylsää ja arkista kirjoittaa viikosta toiseen samoista teemoista, vaikka toki ne meidän arkeen vahvasti kuuluvatkin.  Arkirutiinien vakiintuessa olen huomannut, että monesti viikon loppu puolella, mietin mitä viikon aikana onkaan tapahtunut. Töihin paluun jälkeen viikkojen kohokohdat ja niiden sisältö on selkeästi supistunut. Energiaa ei ole samalla tavalla nähdä kavereita tai sopia kahvihetkiä ystävien tai lähisuvun kanssa. Se on harmi. Totuin jo niin siihen, kuinka oli aikaa nähdä ystäviä useammin ja pysyi mukana paremmin heidän elämässään. Onneksi tiedän, että jokainen ymmärtää, että arjen pyöriessä menoja on pakko sopia viikonloppu painotteisesti eikä ole samalla tavalla aikaa treffailla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteivät he olisi ajatuksissani. Ja heille olen siitä myös kertonut. MInulla on ollut monta vuotta sellaisia ystäviä, joita näen kerran puolessa vuodessa. Heidän kanssa tuntuu silti siltä, ettei tuota aikaa olisi siinä välissä ollutkaan. Voimme jatkaa siitä, mihin viimeksi jäimme. Ja se on parhautta; ystävyyttä.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.