Millaista elämä on 1-vuotiaan taaperon kanssa?

Maaginen ensimmäinen vauvavuosi on selvitty kunnialla ja meidän taloudessa pyörii kovaa vauhtia kasvava ja kehittyvät taapero. Millaista arki sitten on energisen 1-vuotiaan kanssa?


Missä meidän vauva on? Tätä meidän perheessä pohditaan tasaisin väliajoin, mihin meidän pienen pieni vauva katosi ja missä välissä vauvasta ehti kasvaa kovin touhukas taapero. Aika lentää hurjaa vauhtia, eikä kasvussa ja kehityksessä meinaa pysyä kunnolla perässä. Toisaalta on ihanaa, että lapsi kasvaa, mutta samaan aikaan se on niin haikeaa. Huomaanko kohta olevani päivässä, kun poika astelee ripille tai asettelee ylioppilaslakin päähänsä?!

Vauhtia ja niitä vaarallisia tilanteita! Jos vielä vastasyntyneen kanssa päivät olivat ihanan seesteisiä ja rauhallisia, niin nyt tilanne on aivan toisenlainen. Tuntuu, että kodissamme asuu loputtomasti energiaa omaava duracell pupu, joka vaan jaksaa ja jaksaa häärätä aamusta iltaan. Välillä ihmettelen mistä se kaikki virta oikein tulee? Jos saisin edes murto-osan haalittua siitä energian määrästä itselleni, olisin kovin onnellinen! Lapset ovat tehokkaita ja väsymättömiä ja väsyneenäkin hurjan touhukkaita. Myöskään kuume tai flunssat eivät tunnu vauhtia hidastavan, uskomatonta!

Jatkuvaa viihdyttämistä ja vahtimista. Harvoissa on ne hetket, kun meidän 1v jaksaa ainakaan kovin pitkiä aikoja leikkiä tai touhuta itsekseen. Tuntuu, että päivät kuluvat viihdyttäjän roolissa, koko ajan pitäisi olla tapahtumaa ja tekemistä, ettei tuo pieni ihminen turhaudu ja hermostu. Se tarkoittaa myös sitä, että päivässä ei jää ihan hirveästi aikaa omien asioiden tekemiselle, koska mikään yhtään keskittymistä vaativa homma ei vaan onnistu. Taapero on myös viime aikoina keksinyt, millä keinoilla saa esimerkiksi ruokaa laittavan äidin huomion kaikista tehokkaimmin käännettyä itseensä. Yksi toimiva on sohvalle nouseminen ja siellä päättömästi hilluminen, varma keino saada äiti ryntäämään paikalle, ettei lapsukainen vaan putoa pää edellä lattialle ja murra kättänsä.


Uuden opettelua. Päivät täyttyvät uusien asioiden opettelusta. Opetellaan kävelemään, syömään itse, maistelemaan uusia makuja, käymään potalla, sietämään pettymyksiä, nukahtamaan ilman nukuttamista, jne. Vanhempana tämä aiheuttaa välillä stressiä, kun olisi niin paljon opeteltavia asioita ja niin rajallinen aika harjoitella niitä. Riittämättömyyden tunne on siis jatkuvasti läsnä, etenkin jos ympärillä on saman ikäisiä, jotka ovat taidoissa jo pitkällä edellä. Ja tiedän kyllä, että kaikki oppivat asioita yksilölliseen tahtiin ja vertailu on turhaa. Silti sitä tulee tehtyä.

Liian pieniä tai liian suuria vaatteita. Miten tuntuukin, että lapsen vaatekaappi on täynnä joko liian pieniä tai liian suuria vaatteita. Sellaisia juuri täydellisiä on vain muutama ja nekin ovat heti seuraavan pesukerran jälkeen jääneet jo pieniksi. Vaatemerkkejen ärsyttävän suurien kokovaihteluiden takia sitä on vanhempana ihan ulalla siitä, mitkä vaatteet ovat milloinkin sopivia ja välillä jotkut ihanuudet ovatkin jääneet käyttämättä, kun aiemmin aivan super iso body onkin seuraavalla kokeilukerralla jäänyt lyhyeksi. Esikoisen kanssa sitä on myös näin syksyn saapuessa ollut ihan pihalla kaiken maailman välikausi- ja toppahaalareiden hankintojen kanssa, minkä kokoinen haalari mahtuu koko talven? Ja millaiset kengät olisivat kävelemään opettelevan jalkaan kaikkein parhaimmat?

Nukahtamisen vaikeutta. Koskee sekä päiväunia ja iltaisin nukkumaan menemistä. Ennen niin helposti nukahtava lapsi on alkanut sinnitellä viimeiseen asti ja taistelee kaikin voimin unta vastaan, vaikka kuinka väsyttäisi. Siinä sitten venytetään pinnaa ja purraan hammasta yhteen, että saataisiin yliväsynyt taapero simahtamaan kellon jo lähestyessä kymmentä illalla. Jokainen vanhempi tietää, miten illat ovat kultaakin kalliimpia hetkiä oman ajan sekä parisuhteen kannalta, silloin ei vaan käy päikseen, että taapero ei mene ajoissa nukkumaan.


Omaa tahtoa ja sen osoittamista. Miten aiemmin niin säyseästä pienestä ihmisestä on voinut tullakin niin itsepäinen ja hermoja koetteleva pieni tyranni, joka hermostuu kaikesta kieltämisestä ja testailee jatkuvasti rajoja. Onhan lapsukainen pääsääntöisesti kuitenkin ihana ja kultainen, mutta hetkissä osaa myös olla todella rasittava ja tottelematon. Ja ärsyttävintä tässä on se, että lapsi tasan tietää tekevänsä väärin ja kiellettäessä nauraa rätkättää sydämensä kyllyydestä.Yritä siinä sitten pitää oma pokkasi, että kieltäminen ei menisi ihan tehottomaksi.

Iloa ja onnea. Voi sitä ilon, onnen ja naurun määrää, mitä tuollainen pieni ihminen voi toiminnallaan meille vanhemmille tuottaa. Vuoden ikäinen alkaa olla jo kovin toimelias ja hänen kanssaan on kiva puuhastella kaikenlaista. Lapsi myös kaipaa erilailla virikkeitä, joten kotoa neljän seinän sisältä poistuminen on lähes välttämätöntä, jotta päivät sujuvat mukavammin, eikä lapsi hypi pitkin seiniä. Lapsi ymmärtää jo hassuttelun päälle ja tuntuu omaavan jo omanlaisensa huumorintajun. Jos joka päivä joutuu vähän venyttämään omaa pinnaansa, niin vastapainona saa kuitenkin nauraa tuhat kertaa enemmän, kun katselee tuon elämäniloisen tyypin touhuja. Ihan parasta.

Millaisia taaperoita teidän kotoa löytyy?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.