MIKSI?

Kesälomat on ohi ja arki on lähtenyt rullaamaan, on taas aika palata myös blogissa normaaliin rytmiin. Siihen liittyy myös kuukauden viimeisenä sunnuntaina julkaistavat kuukauden Miksi?-kysymykset. Ohessa siis taas tauon jälkeen ; MIKSI?


Miksi lasten ikäerolla on väliä?
Viime aikoina on silmiini pomppinut tekstejä ja mielipidekirjoituksia lasten ikäeroista. Mikä on sopiva ikäero ja miksi? Miksi, joku ei halua missään tapauksessa tiettyä ikäeroa. Miksi joku haluaa ehdottomasti pienellä ja toinen taas isolla ikäerolla lapsia. Ikäerokeskustelua, ja niin montaa muutakin keskustelua, seuraa erittäin kärkkäät mielipiteet ja niistä väitteleminen. Monesti nauran näille keskusteluille. On minullakin mielipiteeni asiaan, mutta se on nimenomaan MIELIPIDE. Se on se minun mielestä paras ikäero. Siihen vaikuttaa  minun elämäni tuomat tarpeet ja huolenaiheet. Siihen vaikuttavat meidän perheen arki, työ- ja opiskelukuviot. Siihen vaikuttaa monet, monet ja monet valvotut yöt, meidän vanhempien sosiaalinen elämä, kaksinvietetyt hetket ja edelliset lapset. Meillä asuu kotona kaksi tasavertaista sisarusta, toinen tosin joka toinen viikko. Meistä riippumattomasti syistä heillä on paljon ikäeroa. Ja se on juuri sopiva ikäero. En muuttaisi sitä. Se on rikkaus. Voi olla, että jos olisin siihen itse voinut vaikuttaa, olisi ikäero ihan erilainen. Ja sekin olisi juuri täydellinen meidän perheelle. Jokainen tavallaan, eikö vaan?


Miksi päiväkodin aloitus ja siihen liittyvät mielipiteet ovat niin tunteita herättäviä?
Tämäkin kysymyksen olisi voinut jotekin yhdistää toisen tämän kuukauden Miksi-kysymyksen kanssa? Voi näitä ihmisten rakkaita mielipiteitä. On ollut suuri rikkaus nähdä niin läheltä, kuinka toinen perhe rakentaa arkensa ihan eri tavalla kuin me, vaikka meillä on viikon ikäerolla olevat lapset. Vuosi sitten tähän aikaa arkemme oli samanlaista; arkea aikataulutti vauva. Tällä hetkellä meidän arki on ihan erilaista. Meillä käydään päiväkodissa, heillä ollaan kotona. Ja ollaan kotona vielä hetki, koska koetaan, että se on paras ratkaisu koko perheelle ( lapselle ja vanhemmille). Tekeekö se meistä sitten vihamiehiä? Haukummeko me toistemme mielipiteitä? Mollaammeko toisiamme ? Kerrommeko mielipiteitä, kuinka nyt toinen pilaa lapsensa viemälle sen NIIN pienenä päiväkotiin? Tai toinen lapsi ei koskaan totu muihin lapsiin eikä opi olemaan sosiaalinen, koska on kotona äitinsä kanssa ja näkee harvoin muita. Nämä aiheet herättävät keskustelua puolesta ja vastaan. Olen kuitenkin kauhistellut tapaa, joilla ihmiset kommenttoivat toistensa ratkaisuja avoimilla foorumeilla. Toivon kuitenkin, että jokainen aikuinen pystyy tekemään lapsensa puolesta valintoja ilman, että tarvitsee siihen foorumeiden apua. Ärsyttää.
Vaikka olenkin onnellinen töissä ja tiedän tehneeni oikean päätöksen myös patukan kannalta laittaessani hänet päiväkotiin, en voisi ikinä mollata Tanjan perheen ratkaisua. He ovat vielä kotona ja se on varmasti heille parhain ratkaisu. Elämme siis täysin erilaista arkea tällä hetkellä ja silti pystymme keskustelemaan arjestamme sovussa. Ja olemme ystäviä. Ja lapsemme pystyvät leikkimään yhdessä. Kotona tai päiväkodissa; lapsemme ovat silti "samanlaisia".

Miksi järki tuntuu katoavan Ikeassa?
Tänään taas pitkästä aikaa Ikeassa käyneessä en voi kuin todeta, että jotain ihmeellistä siinäkin paikassa on. Läksimme Ikeaan hakemaan vaatteiden "vakuumipusseja", jotta saisin vihdoin laitettua pojan pieneksi käyneet vaatteet säilytykseen vintille. Tällä kertaa mopo ei karannut aivan käsistä, mutta kaikesta tavaramäärästä hullautuneena unohdin täysin ostaa ne vaatteiden säilytyspussit, ne minkä takia koko Ikeaan mentiin. Aivot tuntuvat lukkiutuvan johonkin ihme tilaan, jossa vain ihastelee kaikkia niitä miljoonia tavaroita, jotka olisi kivoja, mutta ei kuitenkaan välttämättömiä. Melko minimalistisena sisustajana käyn Ikeassa ollessani jatkuvaa taistelua itseni kanssa siitä, onko ne kaikki halvalla tuotetut, kauniit tavarat oikeasti sellaisia, mitkä on pakko saada. Muutaman kerran olen kotiutunut Ikeasta auto täynnä tavaraa, vaikka läksin ostamaan vain sitä yhtä puuttuvaa juustohöylää. Tällä kertaa järkeni pystyi laittamaan paremmin vastaan ostomanialle, ehkä muutaman erehdyksen myötä sitä on alkanut oppia, että ei kannata. Tai ainakin kannattaa miettiä kaksi kertaa, että tarvitsenko todellakin vielä kymmenennen torkkupeiton?


Miksi ikävät asiat tuntuvat tapahtuvan ryppäissä?
En tiedä onko tämä jo vähän turhankin koluttu aihe tälle kesälle, mutta joskus tuntuu, että ikävät asiat tapahtuvan ryppäissä. Vähän niin kuin lumipallo, joka kasvaa kasvamistaan, kunnes kevät taas tulee ja aurinko alkaa vihdoin paistaa risukasaan ja sulattaa sen jäisen pirulaisen. Meillä kaikki alkoi tänä kesänä koiran kuolemasta, sitä seurasi läheisen ihmisen vakava sairastuminen, oma keskenmeno ja sen seuraamukset, kesälomamatkan peruuntuminen minun terveydentilan vuoksi ja kirsikkana kakun päällä erään viikonlopun episodi, jossa joku sekopää kävi rikkomassa meidän auton ja takapihan oven ikkunat. Nyt muutaman viikon on ollut tyyntä. Mitä nyt kamala syysflunssa on kurittanut, mutta se tuntuu kovin pieneltä ja vähäpätöiseltä kaikkeen muuhun verrattuna. Taas on kuitenkin tullut tunne, että ikävät asiat tapahtuvat monesti ryppäissä. Vai kiinnittääkö niihin silloin enemmän huomiota ja ottaa pienimmätkin vastoinkäymiset normaalia rankemmin? Ehkä on kuitenkin hyvä muistaa, että elämä tarjoilee välillä niitä sitruunoitakin ja se on vain elämää. Toisille meistä annetaan enemmän kuin mitä he jaksaisivat kantaa, itse olen tähän asti säästynyt onneksi suht pienillä vastoinkäymisillä, vaikka ne siinä hetkessä onkin tuntuneet elämää suuremmilta. Oli niin tai näin, niin seuraavaksi toivon kaikkea ihanaa ja energiaa antavaa itselleni ja kaikille muillekin.

2 kommenttia

  1. Hyvä postaus! Nuo on hyviä kysymyksiä ja vastauksia on juurikin niin monta kuin on vastaajaa. :)
    Mukavaa alkanutta syyskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukavaa jos pidit! :) Ihanaa syyskuuta myös sinnekin! -Tanja

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.