Mikä on perhe?


Kesän aikana sain viettää aikaa perheeni, sukulaisteni ja ystävieni kesken. Olen paljon pohtinut käsitettä "perhe". Yhteiskunnassa on tapahtumassa suuria muutoksia eroperheiden suhteen, jotta eroperhelapsille ja heidän vanhemmilleen saadaan samat etuudet ja oikeudet kuin ns. " tavallisilla perheille". Tämä on saanut ajatukseni juoksemaan hullunlailla. Mikä oikeasti on perhe? Onko se edelleen se kliseinen mielikuva; isä, äiti, kaksi lasta ja koira. Perhe asuu rivitalossa ja ajavat farmariautolla. Vai voiko kukaan oikeastaan edes määritellä perhettä. Jokaisella meillä on jonkinlainen perhe ja monesti se naapurin perhe on aivan erilainen kuin omasi.

Monesti vieraillessa kohteissa, joihin on sisäänpääsymaksu, on mahdollista ostaa perhelippu. Paljon myydään myös pakettimatkoja perheille. Ennen itse tapahtumaa tai matkaa, perheesi on jo määritelty. Yleensä se on kaksi lasta ja kaksi aikuista-combo. "Ylimääräiset" lapset maksetaan erikseen. Ei ole perhelippu vaihtoehtoja erilaisille perhemuodostelmille. Yleensä kaikki perhemuodot, paitsi perinteinen, kustantavat enemmän. Todella kohtuutonta, kaikkea pitäisi pystyä räätälöimään. Itse olen kasvanut suurehkossa perheessä ja totuimme jo pienestä ettei lomamatka tai huvipuistoretket olleet ihan itsestäänselvyyksiä. Ja mitä vanhemmaksi tulimme, sitä enemmän me myös kustansimme. Meille mahdollistettiin myös harrastaminen ja penniä todellakin venytettiin. En vieläkään ole mikään makaronilaatikon ystävä, koska sitä tuli aikoinaan syötyä monesti ja paljon. Olen myös kiitollinen siitä, että meille kerrottiin asiat niinkuin ne olivat, heti kun olimme tarpeeksi vanhoja ymmärtämään. Vaikka liputankin lippupakettien ja perhehintojen perään, olisi niitäkin hyvä hieman järkeistää. Tai oikeastaan nykypäivänä voisi puhua nykypäiväistämisestä.

Sen jälkeen, kun olen tavannut mieheni, ja tullut hänen ja patukan isosisaruksen perheeseen, olen kohdannut tasan kerran erilaista suhtautumista muuttuviin perherakenteisiin. Ja silloinkin olimme lomamatkalla mieheni siskon perheen kanssa. Me naiset saimme vapauden shoppailla kaksin ja perheiden isät lähtivät lasten kanssa kylpylään. Lapsia oli kolme, joista yksi oli sen ikäinen, että pääsi uimaan ilmaiseksi. Kassalla myyjä oli katsonut hieman pitkään, kun poppoo oli painellut kassalle ja todennut; "yksi perhelippu, kiitos". Myyjä oli ilman kysymyksiä myynyt lipun ja miehet olivat päässeet perhelipulla lasten kanssa uimaan. Tilanne oli meidän näkökulmasta koominen, mutta varmasti monelle nykypäivää. Olisi ollut pöyristyttävää, että myyjä olisi kyseenalaistanut perheen tuossa tilanteessa.


Yhä useammin perhe on paljon muutakin kuin ne kaksi lasta ja vanhemmat. Monesti tulee uusien puolisoiden mukana perheeseen uusia lapsia ja aikuisia. Monesti perheeseen saattaa kuulua vain yksi lapsi tai perheessä onkin reilusti enemmän porukkaa. Jonkun ydin perheeseen kuuluu vain äiti ja lapset, kun toisen perheessä saattaa olla mukana vahvasti mummi tai pappa. Joidenkin perheessä vierailee päivittäin lapsen kummit tai lapsen sukulainen saattaa hakea päivittäin lasta tai lapsia  päiväkodista.Voi olla, että lapsi on aina tottunut siihen, että täti hakee tarhasta. Tämä täti saattaa olla lapselle paljon läheisempi kuin esimerkiksi lapsen isovanhemmat. Paljon on myös lapsia, joiden lapsuus on ollut muuta kuin "tavallinen". Heidän arkeensa kuuluu paljon ihmisiä, jotka eivät ole sukulaisia tai edes tuttuja. He turvautuvat siihen aikuiseen, joka heille nyt tilanteiden pakosta tulee. Tärkeää olisi tukea heitä entisestään ja yrittää saada heidän lapsuus mahdollisimman turvalliseksi ja hyväksi niillä lähtökohdilla, jotka hän on kaikesta huolimatta saanut. Kaikenlaiset perhekokoonpanot ovat juuri sille perheelle tai lapselle se kaikista tärkein ydinperhe.


Perherakenteiden monimuotoisuutta ei vieläkään tueta tarpeeksi. Miksi edelleen on vaikea luopua neljä henkisen perheen tahmeasta kliseekuvasta? Onhan se totta, että suurin osa perheistä on edelleen niitä neljä tai viisihenkisiä perheitä, mutta tärkeää olisi ottaa huomioon ne kaikki muutkin perhekombot. En kuitenkaan ajatelle, että pitäisi luopuo äitienpäiväkahveista tai juhlia isänpäivän sijasta lähimmäisenpäivää. Ne on tärkeitä päiviä, joita voidaan kuitenkin soveltaa lapsen tarpeiden mukaisiksi. Ja näin ottaa huomioon jokaisen lapsen perhe. Kaiken tärkeintä on kuitenkin lapsen vanhempien, huoltajien tai lähimmäisten suhtautuminen asiaan. Ja millä tavalla sitä lapsen "perhearkea" rakennetaan.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.