Kuolemanpelko

Kuolema on yhtä luonnollinen osa elämää kuin syntymäkin, näin sanotaan. Onko pienen lapsen kuoleminen syöpään luonnollista? Tai nuoren perheen isän menehtyminen hirvikolarissa? Ei ainakaan minusta. Siitä on luonnollisuus kaukana ja siksi kuolema pelottaa. On täysin eri asia hyväksyä pitkän ja hyvän elämän eläneen vanhan ihmisen kuolema. Ensin synnytään ja sitten vanhana kuollaan. Kun keho ja mieli ovat tulleet tiensä päähän ja on aika lähteä. Silloin kaikessa surussa lohduttavaa on tieto siitä, että näinhän sen pitikin mennä. Muissa tilanteissa kuolema ei sitten tunnukaan lainkaan luonnolliselta ja kuolemaan liittyy pelko, pelko menetyksestä ja siihen liittyvästä tuskasta.


Ennen lasta ajatus kuolemasta pyöri silloin tällöin mielessä, mutta en juurikaan kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota. Raskauden myötä kuolemanpelko alkoi hiipiä enenevissä määrissä mieleen, ensin keskenmenon pelkona ja myöhemmin kohtukuoleman pelkona. Kumpikaan peloista ei ollut mitään ylitsepääsemätöntä pelkoa, mutta väkisinkin ajatukset harhailivat ajoittain asian parissa. On kamalaa tajuta, että joiltakin ihmisiltä se onni otetaan pois ja pelkkä ajatuskin on ahdistava. Mitä jos itselle kävisi samoin? Lapsen syntymä on mieletön mullistus ja siihen liittyy järjetön tunneskaala ja rakkauden määrä. Rakastaminen saa aivan uuden ulottuvuuden ja mittakaavan ja ehkä siksi kuolemanpelko nousee lapsen syntymän myötä pinnalle oikein toden teolla. Olen kuullut, että tämä olisi hyvin yleistä vasta synnyttäneiden äitien keskuudessa, joten voisi kuvitella, että ehkä hormoneilla on oma osuutensa asiaan. Sylissä on pieni ihminen, jonka eteen voisi tehdä mitä vaan ja takaraivossa kolkuttelee pelko siitä, mitä jos jotain tapahtuisi ja tämä pieni ihminen otettaisiin minulta pois. Kuolemanpelko ei rajoittunut pelkästään pelkoon oman lapsensa menettämisestä. Se kohdistui myös pelkoon oman puolison menettämisestä, mitä jos toinen ajaa kolarin tai menehtyy työtapaturmassa? Miten ikinä selviän pienen lapsen kanssa ilman puolisoani? Kylmä fakta elämässä kuitenkin on se, että kamalia asioita vaan tapahtuu, ilman sen suurempaa ennakkovaroitusta tai syytä. On vain tuurista kiinni, miten oma ja läheisten elämänpolku tulee menemään. Se fakta on pelottava. Kuolemaa lopullisempaa asiaa ei elämässämme kuitenkaa ole ja siksi se on pelottavaa.


Synnytyksen jälkeisistä ajoista kuolemanpelko on onneksi laantunut. Se on edelleen läsnä, mutta ehkä normaalimmassa määrin, mitä aiemmin. Kuolemaa ei voi ennustaa, eikä sitä aina voi estää. Siksi mielestäni on äärimmäisen tärkeää oman puolison kanssa miettiä, mitä vaikkapa toisen kuolema tarkoittaisi perheen tilanteelle ja olisiko jotain, millä tilannetta voisi etukäteen helpottaa. Meillä tämä on tarkoittanut henkivakuutusten ottamista molemmille. Mikään määrä rahaa ei korvaa toisen ihmisen menetystä, mutta kaikessa surussa ja tuskassa on varmasti helpottavaa, jos heti ei tarvitse miettiä esimerkiksi asuntoasioita. Meidän koti on ostettu sillä ajatuksella, että sen lainaa on lyhentämässä kaksi aikuista, työssäkäyvää ihmistä. Parempituloisena mieheni varmasti pystyisi minua pidempään maksamaan lainanlyhennyksiä yksinkin, mutta omalla kohdalla toisen kuolema tarkoittaisi asunnon myymistä ja halvempaan asumismuotoon muuttamista. Se ei varmasti ole se asia, mitä kaikessa järkytyksessä ja surussa haluaisi sillä hetkellä miettiä ja siksi henkivakuutuksen turvin olisikin mahdollista jatkaa nykyisessä kodissa asumista.


Kuten aiemmin kerroin, miehelläni on huomattavasti paremmat tulot kuin minulla. Asuntoa ostaessamme ja lainaneuvotteluja käydessämme, pankkivirkailija käski minua miettimään tarkkaan omaa rahatilannetta ja säästöjen määrää, mikäli miehelleni sattuisi jotain. Nimenomaan siltä kannalta, että olisi joku back up plan kriisitilanteille, jottei raha pakottaisi muuttamaan nopealla aikataululla. Vaikka asunto on valittu sillä ajatuksella, että siitä todennäköisesti pääsee tarvittaessa eroon hyvinkin nopeasti, niin toisaalta on mieltä rauhoittavaa tietää, ettei muuttaminen ole pakollista, jos toinen meistä menehtyisi. Henkivakuutus on ehkäpä helpoin keino taata taloudellista turvaa tällaisen kriisin varalle. Loppujen lopuksi henkivakuutukset eivät ole edes äärettömän kalliita. Meillä henkivakuutuksen hintaan vaikuttaa huomattavasti ammattiliiton jäsenyys, jonka perusteella eräs vakuutusyhtiö antaa alennusta henkivakuutusten hinnasta. Vuositasolla henkivakuutuksen hinnaksi jää kahdelta ihmiseltä n. 120€, eli kuukaudessa muutaman erikoiskahvin hinnan verran. Se on melko pieni raha mielenrauhasta ja turvallisuudentunteesta, jonka vakuutuksella itselleen saa. Toinen keino varautua kriiseihin on tietenkin järkevä rahankäyttö ylipäänsä, säästäminen ja sijoittaminen. Sijoittamista me emme ole vielä aloittaneet, mutta sekin on tarkoituksena tehdä lähitulevaisuudessa. Itse ainakin olen raha-asioissa niin turvallisuushakuinen, että haluan kaikin keinoin taata oman ja perheen taloudellisen pärjäämisen nyt ja tulevaisuudessa ja siksi näitä asioita on tullut pohdittua paljon.

Elämää ei voi elää pelon siivittämänä, joten liikaa kuoleman ajattelemisellekaan ei saisi antaa valtaa. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että aina ei ole omissa käsissä miten asiat tulevat menemään, joskus ikäviä asioita voi tapahtua ja niihin on järkevää varautua etukäteen, jottei elämä suistuisi raiteiltaan ainakaan raha-asioiden takia. Kauhuskenaarioiden pyörittely päässä ei ole ehkä se kepein keskustelunaihe oman puolison kanssa, mutta mielestäni kuitenkin äärettömän tärkeä asia pohtia yhdessä läpi ja miettiä, miten pahimpaan mahdolliseen voisi etukäteen varautua. Meidän perheessä minä olen selkeästi se, joka näitä asioita aktiivisemmin ajattelee ja olenkin keskustelujen myötä ollut se, joka on järjestellyt henkivakuutuksia molempien nimiin. Se on rauhoittanut mieltäni ja nyt vaan toivon, että nämäkin vakuutukset tulevat olemaan täysin turhia ja saamme elää onnellisena vanhoiksi asti.

Oletteko te muut miettineet asiaa ja tehneet jotain järjestelyjä pahan päivän varalle?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.