Kateus ja muut keskenmenon mukanaan tuomat kielletyt tunteet

Kateus, tuo yksi seitsemäksi kuolemansynniksikin listattu kamala, jäytävä tunne pään sisällä. Jokainen meistä on joskus tuntenut kateutta jollekin toiselle. Tai ainakaan en usko hetkeäkään niitä ihmisiä, jotka väittävät, etteivät koskaan ole kateellisia kenellekään mistään. Ihan varmasti on! Kateus on kuitenkin tunne, joka on sisäänrakennettu meihin ja jota ei ihan joka tilanteessa pysty täysin hallitsemaan vaikka tahtoisikin. Olen lukenut, että itsensä kanssa sinut olevat ihmiset tuntevat vähemmän kateutta muita kohtaan ja se varmasti pitää paikkansa. Mitä paremmin tunnemme itsemme, omat vahvuudet ja heikkoudet, toiveet ja haaveet, sitä vähemmän meidän tarvitsee peilata itseämme muihin ja tuntea kateutta toisten saavutuksista. Kateuden tunnetta vähentää myös varmasti se, että koemme elämän olevan tasapainossa, eikä siitä puutu mitään niin perustavanlaatuista ja isoa, mikä jäytäisi olemassa olon puutteellaan mieltä. Kaikenlainen kateus ei mielestäni ole edes huono asia, joskus pieni kateudenpisto voi olla se liikkeelle saava tekijä, joka motivoi meitä yrittämään enemmän ja tavoittelemaan haaveitamme. Usko itseensä voi vahvistua, kun näkee muiden ympärillämme olevien onnistuvan ja saavan jotain sellaista, mitä itsekin haluaisi saada. Muiden onnistuminen ja ehkäpä sen aiheuttama pieni kateus voikin olla hyvästä, jos käännät sen omaksi vahvuudeksesi ja et anna kateuden jäytää ja katkeroittaa itseäsi.


Kateus on melko häpeällinen tunne. Itse havahdun aika ajoin joissakin tilanteissa pieneen kateuden tunteeseen ja joka kerta soimaan itseäni siitä. Kuinka lapsellista ja pikkusieluista on kadehtia jotain toisen saavutusta, koska eihän toisen onnistuminen tai saavutus ole minulta pois. Nyt kesällä koetun keskenmenon myötä kateus on pulpahtanut mieleeni häiritsevän usein. Vauvakuumeinen mieli bongaa joka paikassa ihania vauvamahoja ja instafeedi on yhtäkkiä tuntunut täyttyvän raskausuutisilla ja vauvaonnella. Kateus, ärtymys, suru ja pieni katkeruus on toistuvasti läsnä ja se tuntuu niin kielletyltä ja väärältä. Eihän toisen raskaudesta ja onnesta saa olla kateellinen. Ei toisen raskaudella ole mitään tekemistä oman keskenmenon ja menetyksen kanssa. Soimaan omaa mieltäni ja muistutan itselleni, että aikuisen käyttäytymiseen ei kuulu moinen kauteuden tunne ja pitäisi vain osata olla onnellinen toisten puolesta, ilman mitään inhottavia fiiliksiä. Mieleni myös muistuttaa jatkuvasti siitä, että asiat voisivat olla huonomminkin. Toiset kamppailevat lapsettomuuden kanssa vuosia tai koko elämänsä ja toiset saavat lukuisia keskenmenoja peräkkäin. Oma kateudessa ja harmissa kieriskely ei siis ole ainakaan pidemmän päälle oikeutettua ja pikku hiljaa pitäisi osata suunnata ajatuksia tulevaisuuteen ja positiivisiin asioihin. Silti se on vaan joissakin hetkissä niin älyttömän vaikeaa. Vaikka päivä päivältä oma harmi ja sen myötä myös kateuden tunteetkin vähenevät, niin silti en usko pääseväni niistä täysin eroon ennen uutta raskautta.


Lapsihaaveisiin liittyvät pettymykset ovat niin älyttömän isoja asioita ihmisen elämässä, että siihen liittyviä tunteita on välillä vaikea hallita. Tiedämme varsin hyvin mitkä tunteet ovat elämässä ja yhteiskunnassamme sallittuja ja mitkä puolestaan ei ja keskenmeno on ainakin minussa nostanut pintaan ne yleisellä tasolla kielletyt tunteet. Kateellisuus muiden onnesta ei vaan ole yleisesti hyväksyttyä ja siksi kaiken muun surun ja pettymyksen keskellä minua harmittaa, että päässäni kuhisee välillä sopimattomia tunteita. Jos lähipiirissäni joku ilmoittaisi nyt raskaudesta, niin kaiken ilon ja onnen lisäksi mielessäni olisi myös vahvana pettymys, suru ja kateellisuus. Ei pettymys siitä, että toinen on raskaana, eikä suru siitä, että toinen saa lapsen. Toisen raskausuutinen nimenomaan nostaisi ne omaan keskenmenoon ja pettymykseen liittyvät tunteet vahvemmin esille ja siksi toisen raskausuutinen olisi minulle henkisesti raskas paikka. Kuulostaa ihan kamalalta sanoa näin ääneen, mutta niin se vain olisi. En tiedä kuinka kauan tilanteen sulattelu vaatisi aikaa ja miten nopeasti pystyisin työntämään ne ikävät tuntemukset pois ja tuntemaan pelkästään sitä iloa ja onnea toisen puolesta.


Näihin fiiliksiin on ehkä vaikea päästä kiinni, jos ei itse ole kokenut keskenmenoa. Vasta oman keskenmenon myötä tajusin, miltä eräästä kaveristani oli mahtanut tuntua, kun hän oli kokenut keskenmenon ja melko pian sen jälkeen meillä oli kerrottavana iloisia raskausuutisia. Muistan kyllä jo silloin miettineeni, että tilanne saattaa tuntua hänestä pahalta, mutta vasta nyt tajuan miten pahalta se oikeasti voi tuntua. Kysyinkin nyt vähän aikaa sitten häneltä, millaisia tuntemuksia meidän raskausuutinen hänessä silloin aiheutti ja hän kertoi, että olihan se uutinen ollut melkoinen kolaus, joka nosti esille ne omat pettymyksen ja surun tunteet. Nyt ymmärrän häntä ihan täysin. On myös helpottavaa kuulla, että en ole ainoa näiden ikävien ajatusteni kanssa. Vaikka kuinka haluaisi olla hyvä ja ajatuksissaan ylevä ihminen, niin joissain elämäntilanteissa toisen onni voi vaan tuntua musertavalta. Eikä siitä pidä syyllistyä tai kokea huonommuuden tunnetta. Ne ovat vain ajatuksia ja menevät varmasti ohi, kun oma suru ja menetys on käsitelty ja aihe ei tunnu enää niin kipeältä. Eikä se ainakaan omalla kohdalla ole vienyt pois sitä iloa ja onnea toisen ihanasta uutisesta. Ihan yhtä puhtaasti voin olla onnellinen toisen raskaudesta ja ymmärrän negativiisten tunteiden johtuvan vain omasta kesken olevasta surutyötä. Annetaan siis surulliselle mielellemme aikaa, ei ne ajoittain mieleemme pulpahtavat ikävät ajatukset ja tunteet tee meistä kuitenkaan sen pahempia ihmisiä.

2 kommenttia

  1. Täällä myös ihminen, joka aina on ollut vilpittömästi onnellinen muiden puolesta, vaikka elämä miten olisi potkinut itseä päähän. Kunnes tuli keskenmeno ja ystävän raskausuutinen (joka ei tiennyt keskenmenosta) lähes yhtaikaa. Yhtäkkiä ei osannut iloita tärkeän ihmisen isosta uutisesta. Tuntuu epäreilulta, että meidän vauvan olisi pitänyt syntyä kuukausi ennen heidän, mutta vauvaa ei tullutkaan.. Vasta uusi raskaus katkaisi surupannan sydämen ympäriltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä huomaa löytävänsä itsestään täysin uusia puolia, kun kokee jotain, mikä oikeasti horjuttaa omaa elämää. Kiitos kommentistasi, samoja fiiliksiä tuntuu monet keskenmenon kokeneet jakavan. <3 -Tanja

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.