Vuosi synnytyksestä; mitä kropalle kuuluu?

Tähän aikaan viime vuonna olin reilun kuukauden vanhan ihanan pienen poitsun kanssa kotona ja mietin kovasti, miten saisin kroppani palautettua lähtökuoppiin. Kaipasin kovasti seuraa ja vuosi kotona alkoi tuntumaan mahdottoman pitkältä ajalta. Löysin Momzie-sovelluksen kautta seuraa (TANJA!) ja pääsin jälleen jonkinlaiseen liikuntarytmiin. En ollut sen tarkemmin tietoinen, mitä kaikkea muuta kropassani oli mahdollisesti tapahtunut, kuin pelkästään lisäpainon kertyminen ja vatsaan tehty haava. Googlettelin synnytyksestä palautumista ja esiin nousi fysioterapia, erityisesti äitiysfysioterapia. Tanjan kanssa juttelimme palautumisesta ja kertoi, että oli menossa äitiysfyssarille tarkistamaan kropan tilannetta. Tietoisuuden kasvaessa ihmettelin ääneen, miksi näistä asioista ei puhuta neuvolassa? Miksi kropan kuntoutukseen ei tule minkäänlaisia ohjeita. Käydään jälkitarkistuksessa, joka tosin on ihan täysin pintapuolinen. Tämä selvisi minulla paljon myöhemmin. Sektiosta palautuminen on hitaampaa kuin normaalista synnytyksestä, sen tiesinkin jo etukäteen. Yllätyksenä tuli kuitenkin se, mitä kaikkea mahdollista joutuu kuntouttamaan, jos kroppa ei palaudukaan synnytyksestä toivotulla tavalla. Halusin saada itseni nopeasti takaisin siihen kuntoon, missä olin ennen patukan syntymää. Eikä kukaan oikeasti kertonut, että salilla voisin vain pahentaa tilannettani, jos en ottaisi selvää, minkälaista "jälkeä" synnytys oli saanut aikaiseksi.



"Kävelylenkit ovat sopivaa liikuntaa tähän aluksi" todettiin minulle, kun kysyin neuvolassa palautumisestani ja liikunnan aloittamisesta. Tein työtä käskettyä. Jonkin ajan kuluttua kroppa huusi kävelylenkkejä. Lenkit sujuivat hyvässä seurassa täysin huomaamatta ja kävelimme parhaimmillaan melkein 20 km lenkkejä. Vaikka tuntui, että jalat olivat tohjona lenkkien jälkeen, naama tulipunaisena lenkin jälkeen oli maaginen fiilis. Olen aina ollut ryhmäliikuntatyyppi ja olin jo syksyn aikana katsonut ryhmäliikuntatunteja keväällä. Olin myös saanut houkuteltua Tanjan seuraksi. Kevään tullessa ryhmäliikuntatunnit peruttiin ja jäin tyhjän päälle. Tanja ehdotti salilla käymistä. Laskin, että kerran viikossa kun kävisi, hinta olisi kohtuullinen. Tiesin, että saisin enemmän itsestäni kuitenkin irti, jos minulla olisi joku "piiskuri". Huomasin, että tietyillä salilla olisi mahdollisuus ryhmäliikuntatunteihin. Ja niille olikin päästävä. Tuntui, että kevään ajan en saanut itsestäni kaikkea irti ja jouduin himmailemaan, kun en tiennut kuinka kovaa uskaltaisin tehdä liikkeitä. Vatsalihasliikkeet jätin kokonaan tekemättä. Yritin netistä etsiä ohjeita, miten voisin selvittää kotona, onko minulla erkaumaa. Etsin vatsalihasten välistä aukkoa ja mallailin sormia. Kaksi sormea mahtui kevyesti siihen väliin; tein itselleni erkauma tuomion. Lantiopohjalihaksia treenautin autossa tai kotisohvalla, silloin kun muistin. Lopulta kesällä, Tanjan kovan kannustuksen siivittämänä, varasin itselleni äitiysfyssarille ajan; nyt olisi pakko saada tietoon, missä jamassa tämä kroppa on. Vuosi oli kulunut synnytyksestä pelkästään jahkailessa; kaipasin rääkkihikitreeniä.


Jännitin aivan liikaa ensimmäsitä kertaa. Käynti tuntui raastavalta ajatukselta ja pelkäsin saavani murskatuomion. Pelkäsin, että minun kroppa oli täysin menetetty tapaus. Fysioterapeuttini totesi, että kukaan ei ole vielä tähän päivään mennessä ollut menetetty tapaus enkä varmasti olisi ensimmäinen. Fysioterapia aika oli 45 min pitkä. Käytiin keskustellen läpi tausta ja syyt, joiden vuoksi olen hakeutunut vastaanotolle. Tämän jälkeen tutkittiin ja mietittiin yhdessä kuntoutusta.
Sektiohaavani oli ensimmäinen kuntoutuksenkohde. Minulle ei oltu neuvolassa kerrottu, että haavaa pitäisi "parantumisen" jälkeen hoitaa. Arpeni kiinnikkeet olivat kireät ja tiukat; sain ohjeet mitä voisin asialle tehdä. Arven venyttely ja hierominen olivat minulle todella vieras ajatus ja aluksi se aikaiseksi minulle huononolon.
Vatsalihasten erkauma mitattiin ja todettiin, että ollaan siinä rajoilla. Virallinen tulkinta on seuraavanlainen; jos on yli 2cm välissä tyhjää, voidaan todeta erkauma. Minulla sitä oli 2,5 cm. Joten perusvatsalihasliikkeet ovat siis pannassa siihen asti, kunnes väli on kuroutunut kiinni. Sain liikkeitä, joilla saisin harjoiteltua ja löydetty vatsalihakset uudestaan. Nämä harjoitukset pohjautuivat erittäin pieniin liikkeisiin ja hengitykseen. Liikkeiden tarkoitus on herätellä vatsalihaksia ja saada ne aktivoitumaan.
Kolmas asia, joka minulla oli haasteena, oli rintarangan kireys. Olen koko elämäni kärsinyt hartia-, selkä- ja niskaseudun jäykkyydestä ja kireydestä. Tästä johtuen olen enemmän ja vähemmän kärsinyt erilaisista päänsärkyongelmista. Monesti kiputilat ovat olleet oleellisena osana migreenin laukeamiseen. Sain tähänkin muutaman liikkeen liikepankin, joita olisi tarkoitus tehdä säännöllisesti.
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, sain harjoitusliikkeitä lantionpohjalihaksille. Vaikka minulla ei ollutkaan ongelmia lantiopohjalihasten kanssa, olisi kuulemma niitä hyvä tehdä aina. Harjoitusten harjoitteleminen tuotti minulle pientä hilpeyttä vastaanotalla. Ne tehtiin tennispallon avulla.


Lähtiessäni fyssarilta oli minulla kevyt ja iloinen olo. Varasimme kuukauden päähän minulle ajan, jolloin oli tarkoitus tarkistaa kropan tila sekä liikkeet. Kotona pyrin siihen, että tein liikkeitä edes joka toinen päivä. Joku toinen viikko oli enemmän aikaa ja joku toinen viikko saatoin tehdä minimin. Jouduin töiden aloituksen takia siirtämään aikaani, mutta viikko alkuperäistä myöhemmin pääsin kuin pääsinkin vastaanotolle. Käytiin läpi mennyttä kuukautta. Kerroin, kuinka selkäni kipeytyi erittäin paljon rangan avauksista. Katsoimme sitä varten uudet liikkeet. Tällä kertaa oli myös tarkoitus avata selkää ja lähteä todenteolla työstämään rintarankaa. Selkäni ja rankani naksui ja paukkui, kun työstön avulla selkäni avautui. Viimeisenä rankaa " naksauteltiin".  Oli todella vapauttava tunne tuon käsittelyn jälkeen, joka tosin aiheutti jäätävän päänsäryn. Lihasten rentoutuessa ja rangan avautuessa, myös veri lähti kiertämään ihan eri tavalla. Tiesin jo etukäteen, että näin tulisi käymään. Varasimme heti seuraavalla viikolle seuraavan ajan, jotta "avattu" selkä pääsisi heti työstöön uudestaan.
Nähtäväksi siis jää, kuinka pitkään joudun vielä käymään vastaanotolla ennen kuin pääseen "normaalin" liikunnan ja treenauksen pariin. Suosittelen kyllä jokaista synnyttäjää käymään vastaanotolla ja tarkastamaan tilanteen. Onneksi kävin ja jätin Bodypump-tunnin välistä; olisin tehnyt sillä vain hallaa. Jos haluat käydä lukemassa Tanjan kuntoutuksesta ja hänen äitiysfyssarikäynnistä, voit käydä sen lukemassa täältä





Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.