Topit & Flopit

Viikko on hujahtanut taas hirveällä vauhdilla ohi ja on taas aika kerätä viikon kohokohdat ja pettymykset kasaan. Olen ollut itse jotenkin omassa onnellisuus kuplassani. Elämä hymyilee ja olemme saaneet arjen palapelinpalaset loksahtamaan paikoilleen. Arjen tasapaino alkaa löytymään; kaikkelle löytyy vaan kummasti aikaa ja  olen päättänyt ottaa yhden asian hoidettavaksi kerrallaan, ja näin asioiden hoitamisesta ei tule stressaavaa tai ahdistavaa. Tällä hetkellä on oma kropan huolto menossa, jotta voi sitä kroppaa sitten muokata pikku hiljaa. Vaikka väsymys onkin ottanut ihan uuden asteen, on se ollut sivuseikka. Nukuttiinhan me toissa yönä ilman yhtään herätystä. Ja vaikka se seuraava yö olikin aivan kaamea (heräsin viisi kertaa, kunnes mies meni patukan huoneen lattialle nukkumaan!), jotenkin sitä kummasti jaksaa, kun on asenne kohdillaan. Mutta alla meidän topit ja flopit menneeltä viikolta. Tanja keskittyy kaikkien ikävien fiilisten jälkeen tällä viikolla vain toppeihin, ehkä on jo aika jättää ne kesän aikana pään päällä leijuneet synkät pilvet historiaan.


TOPIT

Päiväkotiarki (Laura)
Selatessani muutamien kuukausien takaisia julkaisuja, on todella monessa ollut teemoina päiväkoti, päivähoidon aloitus ja oikeastaan kaikki ajatukset liittyen päivähoitoon. Tämä on kuitenkin elämässämme läsnä hyvin vahvasti ja siksi tuntuu, että topit & flopit pyörivät samojen teemojen ympärillä hieman eri sävyin ja vivahtein. Kirjoitin viime viikolla meidän päiväkotiarjen aloituksesta ja meidän päiväkotiharjoittelusta. Kuten ne jotka seuraavat meitä myös Instagramin puolella tietävät, ensimmäisen viikon pilvilinnat romahtivat todella nopeasti. On siis tulossa jatkoa päivähoidon aloituksesta, sitten kun ensimmäinen kuukausi on ohi. Viimeiset viikot ovat olleet suorastaan todella karuja näin äidin näkökulmasta. Mutta perjantaina viedessäni patukkaa päiväkotiin, alkoi jo hieman tuntua siltä, että valoa on siellä tunnelin päässä. Viikon alussa itku alkoi jo siinä vaiheessa, kun patukka näki päiväkodin portit. Perjantaina itku alkoi vasta minun sulkiessa ryhmän ovea. Arki iski siis patukalla todenteolla ja hän varmasti tajusi tämän olevan pysyvä ratkaisu. Loppuviikosta ajatus alkoi tuntua jo ihan hyvältä. Jes! Äitinä tunnemyrskyjen keskellä olo alkoi tyyntyä; kyllä tämä tästä. Ja olen ollut myös ylpeä itsestäni. Vaikka tuntuu kamalalta jättää itkevä lapsi toisten hoiviin, olen sen pystynyt tekemään pala kurkussa ilman kyyneleitä. Edistystä tällä äidille.


Kasaan saadut ajatukset ja paremmat fiilikset (Tanja)
Vielä alkuviikosta kirjoitin postauksen päiväkotiin vai ei ja tuskailin kovasti, onko tammikuussa oikea hetki aloittaa työt ja sen myötä laittaa poika päiväkotiin. Muutaman viikon ajatuksia pyöriteltyämme olemme kuitenkin kallistuneet siihen lopputulokseen, että poika jatkaa vielä kotihoidossa ja minä hänen kanssaan kotona. Mieli haikailee jo takaisin työelämään, aikuisten seuraan ja aivojen käyttöön, mutta tällä hetkellä vaakakupissa painaa enemmän se, että haluan antaa pojalle mahdollisuuden olla kotona vielä hetken pidempään. Hän kyllä ehtii harjoitella ryhmässä oloa ja kaikkia muita niitä taitoja, mitä päiväkodissa harjoitellaan, kun sen aika on. Nyt me saamme kuitenkin nauttia vielä vähän pidempään elämästä ilman tiukkoja aikatauluja, kerranhan hän vain on pieni ja olisi ehkä tyhmää heittää hukkaan tämä mahdollisuus, kun sellainen meille kerta on suotu. Pientä jännitystä on ilmassa, fiilikset on aikalailla samanlaiset kuin vuosi sitten. Mitä me päivät touhutaan, saadaanko aika kulumaan ja löydetäänkö seuraa arkipäiviin? Viime syksynä asiat kuitenkin järjestyivät parhain päin, joten luotetaan, että tänä syksynä käy samoin.
Muutenkin viime päivinä fiilis on tuntunut jo paljon paremmalta ja tuntuu siltä, että voin irroittaa kaikesta siitä negatiivisesta ja keskittyä taas elämän hyviin asioihin. Tänä aamuna sain nukkua pitkään ja perheen miehet olivat käyneet aamutuimaan hakemassa tälle äipälle kukkia ja kattaneet ihanan aamiaisen. Voisiko päivä paremmin alkaa?


Avoin päiväkoti (Tanja)
Käytiin pojan kanssa tutustumassa tällä viikolla kävelymatkan päässä olevaan avoimeen päiväkotiin ja olen niin onnellinen, että meille kotona lasten kanssa oleville vanhemmille on järjestetetty niin mahtavia palveluita. Uskon, että meistä tulee vielä avoimen päiväkodin kanta-asiakkaita tämän syksyn aikana, sieltä on mahdollista saada pojalle leikkikavereita ja tietenkin myös itselle juttuseuraa muista vanhemmista. Itseäni kovasti jännitti päiväkodille meneminen, mutta ihan turhaan. Ohjaajat ottivat meidät ihanasti vastaan ja olo oli kovin tervetullut. Poika nautti silmin nähden uusilla leluilla leikkimisestä ja oma mielikin piristyi, kun pääsi hetkeksi höpöttelemään aikuisten ihmisten kanssa. Avoimessä päiväkodissa parasta on myös se, että toimintaan saa osallistua ilman ennakkoilmoittautumista, juuri niinä päivinä kuin itsestä hyvälle tuntuu ja toimintaa on lähes joka arkipäivä. Aivan parhautta!


FLOPIT


Yöunet (Laura)
Osuvasti myös tämä on ollut omissa teemoissa toistuvasti. Olen nyt viime viikon aikana tullut siihen tulokseen, että ei tässä ole minkäänlaista järkeä, logiikka tai miten pysyvyyttä. Joku yö saatetaan nukkua koko yö putkeen ja joku toinen yö menee toistuvien heräämisten keskellä. Näin meillä kävi myös viime viikolla. Yksi yö nukuttiin aamuun asti ilman heräämisiä ja seuraavana yönä heräämisä tuli niin monta, että lopulta mieheni siirtyi nukkumaan patukan pinniksen viereen lattialle. Vaikka olenkin hyvä nukkumaan eikä meillä ole nukahtamisen kanssa mitään ongelmia, ongelmat tulevat levottomuuden ja siitä seuraavan heräilyn myötä. Itse jää jatkuvasti kuuntelemaan pyörimistä eikä uni tule, kun odotan jo, koska patukka itse herää levottomuuteen. Olen yrittänyt miettiä, että olisiko ratkaisu siirtyä jo isompaan sänkyyn. Toisaalta taas siinä pelkään sitä, että patukka tippuu sängystä lattialle, kun yöt ovat niin levottomia. Merkitystä ei ole sillä monelta hän menee nukkumaan. Ongelmat alkavat aina kahden jälkeen yöllä. Oli hän mennyt nukkumaan ennen kahdeksaa tai vasta kymmenen aikoihin. Siksi mieluusti laitan hänet nukkumaan kahdeksan aikoihin. Saamme ainakin vanhempien kahdenkeskistä aikaa, vaikka unta ei sitten saisi.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.