Päiväkotiin vai ei?

Viime aikoina mielessäni on pyörinyt jatkuvasti kysymys, johon en vaan tunnu löytävän vastausta. Laitanko lapseni tammikuussa päiväkotiin vai jäänkö hoitamaan häntä vielä kotiin?


Aiemmin ajatukseni olivat paljon selkeämmät asian suhteen. Päätimme jo viime vuoden loppupuolella, että keväällä annamme mahdollisuuden toiselle raskaudelle ja mikäli en raskaudu, niin menen tammikuussa 2019 töihin ja poika menee päiväkotiin. Heinäkuun alussa saimmekin iloisia uutisia plussatestin myötä ja samalla selkeni, että jatkan kotona vielä seuraavaan äitiyslomaan, koska kotihoidon tuki aikaa ei tarvitsisi venyttää kuin vajaalla kahdella kuukaudella. Olin äärettömän iloinen siitä, että poika saa olla kotona vielä hetken pidempään, eikä tammi-helmikuussa tarvitsisi aloittaa vielä päiväkotirumbaa hänen kanssaan. Elokuu saapui ja sen myötä saimme myös ikäviä uutisia raskaudestani, joka ultrassa paljastui tuulimunaraskaudeksi. Suunnitelmat heittivätkin häränpyllyä ja nyt olisi taas edessä ratkaisujen tekeminen. On äärettömän vaikea päästää irti siitä ajatuksesta, että poika saisikin olla kotona vielä hetken pidempään. Siksi tuntuukin todella vaikelta tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen päiväkodin aloitusajan osalta.

Mikä tässä sitten mietityttää? Poika on nyt vuoden ikäinen ja hän tuntuu edelleen niin todella pieneltä. Hoidon aloittaminen osuisi todennäköisesti helmikuun alkuun ja silloin hän olisi 1,5-vuotias, mikä tuntuu siltikin ihan todella pieneltä. Sydän itkee verta siitä ajatuksesta, että hän olisi kaikki arkipäivät muiden hoidettavana ja iltaisin olisi vain muutama tuntia yhteistä aikaa, ennen nukkumaan menoa ja seuraavaa hoitopäivää. Helpottaako tuo ajatus koskaan, vaikka lapsi olisi vanhempi päiväkotiin mennessä? Mietin kovasti, miten hoidon aloittaminen noin pienellä vaikuttaa niin hyvässä kuin pahassa.


Päiväkodissa poika saisi tietenkin ikäistänsä seuraa ja paljon enemmän virikkeitä kuin kotona. Ne olisivat ne päiväkodin plussapuolet. Omalta kannalta katsottuna puolestaan itse saisin töihin menon myötä myöskin uusia virikkeitä omille avoilleni, sillä vaikka kotona lapsen hoitaminen onkin ihanaa, niin silti huomaan välillä kaipaavani jotain "älyllistä aktiviteettia" kaiken arkisen aherruksen vastapainoksi. Töihin menon myötä rahatilanne on tietysti myös parempi, laskeskelin, että hoitomaksujen, työmatkakulujen yms. jälkeen käteen jäävä osuus olisi melkein 1000€ enemmän kuukaudessa, mitä se olisi kotona kotihoidon tuella ollessa. Se on paljon rahaa, vaikka olemme myöskin laskeneet, että pärjäisimme tarvittaessa myös mieheni palkalla ja kotihoidon tuella hieman pidempäänkin.


Mikä päiväkodissa sitten mietityttää? Ensinnäkin lapsen pitkät hoitopäivät. Tuntuu kurjalta, että lapsi joutuu jo vähän reilun vuoden iässä siihen loputtomaan oravanpyörään, jossa hänet revitään aamulla hereille kesken unien ja päivät vietetään isoissa lapsiryhmissä, vieraiden hoitajien hoidettavana. Luin vasta myös artikkelin siitä, että päiväkodissa olevat alle 3- vuotiaat lapset sairastavat keskimäärin 100 päivää vuodessa, kun taas kotona hoidettavat lapset ovat kipeinä n. 40 päivää. Sata sairaspäivää on aivan hurja määrä, melkein kolmasosa vuodesta voisi mennä huonolla tuurilla sairaana ollessa. Ajatuskin tuntuu ihan kamalalta, etenkin kun aiemmat sairastelut ovat olleet pojalla kovin pitkäkestoisia ja hankalia keuhkojen osalta.


Ratkaisun tekeminen onkin niin vaikeaa siksi, että molemmissa vaihtoehdoissa on ne hyvät ja huonot puolensa, enkä tiedä kumpi ratkaisu olisi järkevämpi. Vielä kun soppaan lisää kysymysmerkit siitä, milloin seuraava, kovin toivottu raskaus alkaa, niin pääni on aina vaan enemmän sekaisin. Se kun vaikuttaa siihen, kuinka kauan ehdin mahdollisesti olla kotona tai mikäli jään kotiin, niin kuinka kauan saatan sitten ollakin yhteen putkeen kotona. Yhteiskunnan puolelta tuleva sosiaalinen paine myös nakuttaa takaraivossani siitä, että äitien pitäisi aiempaa nopeammalla tahdilla palata takaisin työelämään, eikä jäädä liian pitkäksi aikaa hoitamaan lasta kotiin. Onko päivähoito ja suunnitelmallinen varhaiskasvatus sitten pojalleni se paras juttu, mikä kehittäisi häntä eniten ja antaisi kotihoitoa paremmat eväät elämään? Pitäisikö minun olla yhteiskunnan tuottelias työmyyrä, joka mahdollisimman nopeasti taas kantaisi kortensa kekoon verorahojen kartuttamisessa? Toisaalta tiedostan varsin hyvin sen, että lapseni on vain kerran pieni ja vain kerran minulla on mahdollisuus kasvattaa häntä kotona ja seurata aitiopaikalta hänen kehitystään.

Ajattelin, että tämän tekstin kirjoittaminen saattaisi jotenkin selkeyttää ajatuksiani, mutta ei. Ihan yhtä solmussa ne ovat edelleen. Vertaistuki olisi tässä hetkessä enemmän kuin toivottua, miten teillä on päädytty tekemään?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.