Päiväkotiarjen aloitus, ilon vai ikävän kyyneleitä?


Päiväkotiarkea on nyt takana viikko. Miten se on nyt meillä oikein sujunut? Ja miltä se äidin töihinpaluu on tuntunut? Itkikö lapsi perääni vai sujuiko kaikki kuin tanssi? Alla muutama vastaus näihin ja moneen muuhun kysymykseen.
Kerron siis meidän ensimmäisestä viikosta. Jokaisessa kunnassa on omat käytännöt toiminnan aloitukseen, päiväkotiharjoitteluun sekä siihen, miten toimitaan esimerkiksi kotihoidontuen ja muiden tukien ja lomien suhteen. Siksi meidän päiväkotialoituksemme voi erota huomattavasti jonkun toisen kunnan tai päiväkodin suosituksista. Korostan tätä tähän alkuun, niin säästymme epäselvyyksiltä. Kävimme tutustumassa henkilökuntaan ja itse päiväkotiin jo kesäkuussa. Olin itse sen ajan töissä ja mieheni oli patukan kanssa käynyt keskustelemassa aloituksesta sekä käytännön asioista. Sovimme, että harjoittelua kestää kolme päivää ja jokainen päivä on aina edellistä pidempi. Käytännössä siis niin, että neljäs päivä olisi jo "normaali"päivä. Ensimmäinen päivä sisältäisi aamupalan ja kolmentana päivänä nukuttaisiin jo päikkärit päiväkodissa. Olenkin jo kertonut; en ollut missään vaiheessa huolissani, etteikö patukka päiväkodissa pärjäisi. Jokainen lapsi reagoi muutoksiin eri tavalla ja voi olla aluksi vieraskorea. Koreus ropisee nopeasti ja lasten oikeat luonteen tulevat esille. Lapset voivat olla päiväkodissa hyvin erilaisia kuin kotona. Olimme varautuneet näihin kaikkiin vaihtoehtoihin. Eli kaikkeen olisi syytä varautua.


Maanantai
Olimme päiväkodilla hetken patukan kanssa. Koska mieheni oli aktiivisesti käynyt päiväkodilla kesän aikana leikkimässä, oli henkilökunta jo tuttua. Saimme tunnin ihmettelyn jälkeen lähteä hetkeksi päiväkodilta. Minä lähdin töihin ja mieheni kauppaan. Hän haki patukan kaupassa käynnin jälkeen kotiin. Päivä meni hyvin.

Tiistai
Mieheni lähti patukan kanssa aamupalalle päiväkotiin. Ja tuli sieltä kotiin ja kävi hakemassa patukan lounaan jälkeen kotiin. Päiväunet tultiin nukkumaan kotiin. Päivä meni oikein mallikkaasti. Hieman oli väsyttänyt lounaalla ja tuntui, että herra ei olisi millään jaksanut olla hereillä 11.30 asti, jolloin päiväkodilla alkaisi päiväunet. Kun patukka ja mieheni olivat päässeet kotiin, oli patukka nukahtanut heti.

Keskiviikko
Muuten samanlainen päivä kuin tiistainakin, mutta patukka jäi myös päiväunet nukkumaan päiväkotiin. Tämä oli mennyt haasteellisesti. Patukka oli nukahtanut jo lounasta ennen ja lounaan jälkeen oli sitten itkenyt. Itkenyt siksi, että olisi halunnut mieluummin leikkiä kuin nukkua, koska oli saanut levättyä ennen lounasta hetken. Kun patukka oli sitten nukahtanut ja sne jälkeen säpsähtänyt hereille, oli tullut paniikki-iktu. Patukka oli herännyt eikä ollut selkeesti muistanut missä oli. Oli tullut siis murhe, kun ei ollut herännyt kotoota. Välipalalle hän oli rauhoittunut ja kaikki oli mennyt loppupäivän ajan hyvin. Kun patukka oli nähnyt isänsä tulevan hakemaan, oli itku tullut heti.

Torstai
Ensimmäinen kokonainen päiväkotipäivä. Kaikki meni hyvin. Oli syönyt hyvin, leikkinyt ja päikkäritkin olivat sujuneet mutkitta. Patukka oli nukkunut kokonaiset kaksi tuntia. Ja oli herännyt pirteänä välipalalle. Itselleni tuli kamalan aikuinen olo, kun vein patukkaa päiväkotiin. Tätä tämä tulee olemaan monen monta seuraavaa vuotta.


Perjantai
Muuten meni kivuttomasti, mutta päikkärit jäivät hieman lyhyiksi, mikä taas näkyi väsymyksenä. Muuten oli mennyt hyvin. Hampaat tosin kipuilivat koko viikon enemmän ja vähemmän. Viikosta jäi tosi positiivinen fiilis.

Olemme saaneet paljon kehuja siitä, kuinka patukka on päiväkodissa pärjännyt. Tiedän, että kaikkea ei välttämättä myös vanhemmille kerrota. Tarkoitan tällä siis sitä, ettei kaikkia itkuja tai raivareita kannata edes vanhemmille tilittää. Minulla on vahva luotto henkilökunnan ammattitaitoon ja he varmasti kertovat meille kaiken meille tarpeellisen tiedon kyllä. Joka kerta patukka on jäänyt päiväkotiin iloisena eikä hän ole itkenyt lähtiessä peräämme. Mieheni hakiessa on tullut itku. Hän on siis muistanut, että : " Ai niin, toi puuttuu tästä kuviosta". Luulen, että meillä päiväkodinaloitusta on suuresti helpottanut patukan sosiaalinen ja rohkea luonne sekä jo vauvana kyläily. Hän ollut kylässä ilman vanhempia monta kertaa.  Hän on siis tottunut siihen, että hän jää johonkin ilman vanhempia, mutta hänet tullaan aina hakemaan. Se tuo lapselle varmasti paljon turvaa. Eikä koskaan ole ollut tilannetta, että joku lapsi ei olisi tottunut päiväkotiarkeen. Toisilta se vie enemmän aikaa kuin toisilta. Ja se on ihan ok.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.