Miksi?

Joka kuukauden viimeinen sunnuntai ilmestyvä Miksi-postaus on taas ajankohtainen. Ainut vaan, että me ollaan viikko myöhässä tällä kertaa asian suhteen, aika menee liian nopeasti, kun ei meinaa pysyä mukana. No ei se mitään, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Teemme Tanjan kanssa nämä postaukset yhdessä, tietämättä mitä toinen on suunnitellut kirjoittavansa. Siksi tämän kuukauden Miksi-postauksessa onkin hyvän samantyyppiset kysymykset liittyen kaupassa käyntiin ja kokkailuun. Taisteleeko joku teistäkin arkiruokien kanssa?


Miksi lapsen on vaikea nukahtaa, vaikka hän on väsynyt?
Seisomaan nousemisen ja liikkumisen lisääntymisen myötä meidän illat ovat muuttuneet levottomammaksi. Päivät tuntuvat olevan vauhtia täynnä ja iltaisin nukkumaan menon aikaan lapsen on vaikea rauhoittaa itsensä unille. Meidän iltarutiineihin kuuluu lämpimän maidon juominen sylissä juuri ennen nukkumista ja useimmiten poika onkin maidon loputtua aivan unen rajamailla tai jo kevyessä unessa. Saman tien kun hänet lasketaan omaan sänkyyn, alkaa hurja unta vastaan taistelu. Jalat vispaavat ja poitsu tekee kaikkensa, että uni karisisi silmistä. Sitten alkaakin loputon pinnasänkyn laitaa vasten nouseminen, tutin sängystä heittäminen ja muu toiminta, jolla hän yrittää pitää unen loitolla ja vanhemmat kiireisenä. Välillä hän pystyy lopuilta rauhoittumaan itsestään omaan sänkyyn, kun vaan käy tarpeeksi monta kertaa laittamassa hänet takaisin makuulleen. Useimmiten joudun kuitenkin ottamaan hänet syliin, jossa hän hetken raivoaa, kun ei saa pyöriä mielensä mukaan ja yhtäkkiä hän vaan nukahtaa. Miksi ei vaan voi rueta nukkumaan, kun on väsynyt. Sitä voisin välillä kysyä itseltänikin, kun kukun puolille öin tv:n äärellä.

Miksi arkiruokien keksiminen on niin vaikeaa?

Teemme kerran viikossa ruokaostokset.Tämä siis tarkoittaa etukäteen mietittyä ruokalistaa seuraavalle viikolla. Joka kerta ruokalistaa tehdessä olemme saman dilemman edessä. Mitä ensi viikolla syötäisiin? Aina tuntuu pyörittelevän samoja ruokia. Arkiruuaksi ei jaksaisi kuitenkin kokata mitään monen tunnin valmistelua vaativaa ruokaa, vaan haluaisi nopeaa ja helppoa. Monesti sitä sortuu samoihin jauhelihakastikkeisiin ja -keittoihin. Ruuan pitäisi olla monipuolista ja olisi siinä hyvä olla jotain värikästäkin. Lapset eläisivät helposti monta viikkoa spagetilla ja jauhelihakastikkeella tai nuudeleilla. Itse kaipailisin monesti vaihtelua ja jotain muutakin kuin pastaa. Viime viikkoina olemme kokeilleet kotona uusia makuja ja mausteita, ja onkin ollut mukava löytää uusia yhdistelmiä. Lasten kanssa ei tosin kauheesti kokeilla mitään uusia makuyhdistelmiä ennen kuin ne  on hyväksi todettuja. Jos ruoka näyttää kummalliselta tai erilaiselta ei se varmasti uppoa. Täytyy vaan yrittää kerran viikossa kokeilla uutta ja sitten "tyytyä" niihin vanhoihin tuttuihin loppu viikon ajan. 


Miksi ruokakaupassa käymisestä on tullut pakkopullaa?
Ennen tykkäsin käydä ruokakaupassa. Oli ihanaa kulkea hyllyjen välissä ja tutkia uusia tuotteita kaikessa rauhassa. Nykyään vihaan ruokaostosten tekoa. Tai no, viha on aika vahva sana, mutta jostain syystä ruokaostosten teosta on tullut ihan kamalaa pakkopullaa. Pyrin hoitamaan ruokaostokset kerran viikossa, mutta useimmiten joudutaa hakemaan lähikaupasta jotain täydennystä jossain vaiheessa viikkoa. Ruokien miettiminen on täyttä tuskaa, tuntuu, että ainaiset samat ruuat ja raaka-aineet pyörivät päivästä ja viikosta toiseen ruokalistallamme ja ostoskärryssä. Harmittaa, etenkin kun olen aiemmin nauttinut kokkailusta ja leipomisesta ja nyt se kipinä on kadonnut jonnekin. Miten sen saisi palautettua? Mistä apua ainaiselle "mitä tänään syötäisiin- tuskastelulle"?

Miksi minusta on vauvan myötä tullut pyykinpesun ystävä?

Nautin suunnattomasti pyykinpesusta. Tykkään lajitella pyykkejä, tehdä värikasoja ja hieroa sappisaippuaa tahroihin. Kaupassa käytän aikaani monesti hyllyjen välissä tutkaillessa erilaisia pesuaineita ja mitä kaikkea muuta voi käyttää pyykinpesussa. Tahranpoistoainetta en ole käyttänyt enää sappisaippuan löytämisen jälkeen. En ole koskaan myöskään ollut mikään silittäjä, joten kaikki mikä liittyy silittämiseen tai sen helpottamiseen, jää hyllyyn. Rakastan, että kotona tuoksuu puhdas pyykki. Vaikka ne pyykit jäävätkin kasoiksi huoneiden tasoille, on itse pyykinpeseminen nykyään minulle terapiaa. En ole vielä löytänyt syytä siihen. Ennen inhosin pyykinpesua ja kaikkea mitä siihen liittyy. 

2 kommenttia

  1. Miksi!? Pohdin näitä ihan samoja asioita joka kuukausi...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että me ei olla ainoita, jotka näitä asioita pähkäillään. Oletko keksinyt vastausta? :D -Tanja

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.