Unikoulu- onnistumisia vai huonosti nukuttuja öitä?


Olimme nukkuneet monta kuukautta jo huonosti. Välillä tuli hyviä öitä, jolloin nukuimme 6 tuntiakin putkeen. Sitten tuli niitä öitä, kun heräsimme neljäkin kertaa. Eksyi joukkoon niitäkin öitä, kun en enää pysynyt mukana laskuissa, kun heräämisiä oli niin monta. Aloin googlettelemaan apua vauvan uniongelmiin. Haut näyttivät ensimmäisenä linkit suoraan keskustelupalstoille. Niistä en ennenkään ollut saanut apua, ennemminkin stressiä ja turhaa huolta. Hakuviidakosto esiin nousi erilaisia neuvoja; unikouluohjeita. Heitin ajatuksen hautumaan. Eihän meillä nyt niin huonosti nukuta, että me tarvittaisiin erillistä unikoulua. Unikoulua, joka veisi ensimmäiseksi viikoksi vanhemmat nukkumaan eri huoneisiin. Toinen vanhemmista valvoisi vauvan kanssa, kun toinen vanhemmista saisi nukkua. Yleensä vielä niin, että isä olisi se, joka valvoisi ja äiti nukkuisi. Miksi sitten päädyimme toteuttamaan unikoulun ja miten se sitten meni?

Siirrimme patukan nukkumaan omaan huoneeseen ja pinnasänkyyn hänen ollessa puolivuotias. Hän oli oppinut nukkumaan ainakin osan yötä omassa sängyssään. Mietimme, että nukkuisiko hän paremmin omassa huoneesssaan, missä hän ei säpsähtäisi meidän ääniimme. Päätimme siirtää hänet omaan huoneeseen. Muutaman yön jälkeen patukka nukkui ensimmäisen pätkän hyvin. 21-02/03 nukuttiin sikeästi, ja saimme kaikki nukuttua, jos vaan maltoimme mennä ajoissa nukkumaan. Aamuyö ei sujunutkaan enää niin mallikkaasti. Saatoimme valvoa 30-60 minuuttia, koska patukka ei malttanut enää nukkua. Koska olin väsynyt, nostin hänet syliin ja vein sänkyymme. Patukka nukahti heti ja nukkui aamuun asti sikeästi. Olin kuitenkin sitä mieltä, ettei tämä järjestely olisi loppuelämän ratkaisu. Halusimme, että jokainen perheenjäsen nukkuu omassa sängyssään. Olimme lähdössä muutaman viikon päästä lomamatkalle, kun päätin, että kysyn seuraavalla neuvolareissulla ohjeita unikouluun. 

Saimme neuvolasta tassuttelu-unikouluohjeet. Luin ne tarkasti läpi ja kehoitin myös miestäni ne lukemaan. Olisi erittäin tärkeää, että kumpikin vanhempi toimisi samalla tavalla. Samat iltarutiinit olisivat tärkeitä. Ne tulisi tehdä samalla tavalla, riippumatta siitä kumpi syötti puuron ja kumpi nukutti. Tarkoitus oli rauhoitella lasta ja rauhoittaa häntä nukahtamaan uudestaan. Käytännössa opin takana oli idea auttaa vauvaa nukahtamaan omin avuin, vaikka hän heräisikin kesken unien. Vauva saattaisi siis huutaa ensimmäiset yöt kokonaan. Alku tulisi olemaan rankka. Unikoulun ajan arjen tulisi pysyä normaalina eikä unikoulua saisi toteuttaa, jos vauva olisi kipeä. Päätimme odottaa unikoulun aloittamista. Olisimme lähdössä matkalla kahden viikon sisään, ja unikoulu voisi olla vielä siinä vaiheessa kesken. Kaikista huonoimmassa tilanteessa joutuisimme aloittamaan unikoulun täysin alusta tultuamme kotiin. Valvoimme siis vielä muutaman viikon jo totuttuun tapaan. 

Aloitimme unikoulun ohjeiden mukaisesti. Päätimme toteuttaa sen hieman varioiden. Yleensä unikoulussa kehoitetaan isää nukkumaan vauvan kanssa ensimmäisen viikon ajan. Tämä siksi, että äiti maidontuoksuineen sekoittaa pakkaa, eikä vauva malta nukahtaa. Vaikka aluksi heräämistä tapahtuu myös isän kanssa, oppii vauva nopeammin nukahtamaan uudestaan, kun äiti ei ole vieressä "muistuttamassa" maidosta. Meillä ei ollut samaa haastetta, koska imetys oli lopetettu paljon ennen unikoulun aloitusta. Meillä ei ongelmaa ollut "tissitakiaisesta", meillä yösyötöt jäivät imetyksen kanssa pois itsestään. Meillä ongelma oli yöheräämiset ja yksin uudestaan nukahtaminen. 
Yritin motivoida itseäni valvomiseen ja olin henkisesti varautunut valvomaan koko yön. Teimme normaalisti kaikki iltarutiinit, ja sovimme, että minä valvoisin ensimmäiset yöt. Ainut ero aikaisempaan oli iltamaidon annossa. Olimme tottuneet antamaan maidon patukalle sängyssä. Hän siis nukahti pullolle. Ohjeissa kehoitettiin antamaan pullo ennen sänkyyn menemistä. Juotimme maidon ja patukka rauhoittui sylissä nukkumaan menoa varten. Erittäin tärkeää oli myös se, ettei vauva nukahtanut muualle kuin omaan sänkyyn.  Pidimme siis huolen, että siirsimme patukan ajoissa omaan sänkyyn. 



Olin valmistautunut valvomaan, mutta en osannut kuvitella, että se olisi niin vaikeaa. Patukka nukkui normaaliin tapaansa ensimmäisen pätkän, jonka jälkeen heräsi. Normaalisti hän oli tottunut, että otamme hänet syliin ja hän pääsee viereen nukkumaan. Nyt tämä ei enää toistunutkaan. Hän huusi. Ohjeissa kehoitettiin hyssyttelemään, silittämään. Jos itku olisi "hysteeristä" otettiin vauva syliiin ja rauhoitettiin, jonka jälkeen siirrettiin takaisin sänkyyn. Ei saisi antaa nukahtaa syliin vaan omaan sänkyyn. Patukka rauhoittui sylissä, mutta heti sänkyyn nostaessa alkoi huuto. Loppuyö meninkin rauhoittelun ja huudon keskellä. Nukuimme yhteensä loppuyöstä 15 min. Aamulla kahvia keitti superpirteä vauva ja zombie-äiti. Seuraavana yönä oli isän vuoro. Sama juttu toistui. Erona edelliseen yöhön oli pidemmät unipätkät, eikä huuto ollut ihan jatkuvaa. Aamulla kahvia keitti hyvin nukkunut äiti ja superpirteä vauva. Seuraavana yönä valmistauduin laittamalla patjan patukan pinniksen viereen valmiiksi, koska olin ihan varma, että sitä tarvittaisiin.

Meillä ei koskaan nukuttu patjalla. Yöt paranivat pikku hiljaa, ja viikon unikoulun jälkeen meillä nukuttiin yhden herätyksen taktiikalla. Olin jo ensimmäisenä yönä valmis heittämään hanskat tiskiin ja polttamaan unikouluohjeet. Jostain takaraivosta sain kuitenkin sisukkuutta, vaikka oma lämmin peitto oli hyvin hyvin houkuttuleva vaihtoehto. Ensimmäinen yö oli ehdottomasti rankin. Sen aikana kävi läpi laajan tunnekirjon ja sata kertaa kävi mielessä vaihtoehto: " Voidaan me tämä aloittaa huomennakin?". Päätin pysyä päätöksessä. Minua lohdutti myös ajatus siitä, että jos tämä ei toimisi, saisin neuvolasta jatkoa varten apua. Kyllä  me vielä joskus nukataan kaikki yömme hyvin. Viikon jälkeen yöt alkoivat sujua samalla kaavalla. Oli muutamia öitä, jolloin emme heränneet kertaakaan. Tai siis, minä kyllä heräsin katsomaan oliko kaikki hyvin, mutta patukka nukkui koko yön. Yöt vakiintuivat yhden kerran heräämiseen. Herääminen tapahtuu edelleen melkein kellon tarkkaan samaan aikaan joka yö. Totta kai haaveilen täysistä yöunista, mutta tämä on jo todella hyvä alku.



 

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.