Topit & Flopit

Kesäkuun toinen viikko meni ihan hujauksessa ja ensi viikolla juhlitaankin jo juhannusta. Meillä perinteisesti vuorotellaan vuosittain mökkijuhannusta. Tänä vuonna olemme Itä-Suomessa mökkeilemässä. Viikko on mennyt töiden parissa intensiivisesti ja Tanja oli vielä tämän viikon kotiseuduillaan lomailemassa poitsun kanssa. Ensi viikolla on vielä muutama työjuttu ja parhaimmassa tapauksessa juhannuksen jälkeen voi aloittaa lomailun. Suuri haave olisi, että pääsisi vielä lenkin ellei kahtakin tekemään Tanjan kanssa.
Olemme olleet erittäin kiitollisia meidän kasvavista lukijamääristä. Blogin tarkoituksena on jakaa teidän lukijoiden kanssa ajatuksia ja  meidän perheiden arkea. Äitiydessä ja perhe-arjessa tulee välillä vastaan ylämäkiä, jotka voivat tuntua raskailta. Ja onneksi myös paljon moottoriteitä, jolloin elämä tuntuu seesteiseltä ja onnelliselta. On ihanaa, että sitä kaikkea voi purkaa ja jäsentää kanssanne. Kiitos, että luette!
Alla tämän viikon TOPIT&FLOPIT!


TOPIT

Isyysloma (Laura)
Äitiysloma on ollut yksi elämäni parhaimmista vuosista. Olen nauttinut suuresti muuttuneesta elämäntilanteestani ja saanut siitä enemmän irti, mitä olisin koskaan voinut kuvitellakkaan. Viimeisen kahden viikon aikana on ollut ihanaa, että mieheni on voinut olla myös kotona patukan kanssa. Ei pelkästään siksi, että olen päässyt töihin, vaan siksi, että se on meille ylipäätänsä mahdollista. Mieheni tienaa selvästi enemmän kuin minä, mutta päätimme ettei se olisi este kotiin jäämiselle. Jälkikäteen mietittynä teimme oikean päätöksen. Ja saimme tämän päätöksen myötä myös mahdollisuuden lomailla yhdessä tämän kesän aikana. Kahden viikon isyysloman aikana mieheni on tehnyt patukan kanssa paljon asioita. Kyläillyt mummulassa, käynyt kirppiksillä etsimässä lapsille vaatteita, ollut patukan kanssa mökillä, leikkinyt puistoissa ja tehnyt hiekkakakkuja. Olisin toivonut, että kotityöt olisivat hoituneet siinä samalla, mutta ne ovat jääneet silti minun harteilleni tullessani töistä kotiin. Ehkä kotitöiden määrän ymmärtäminen ja sen hoitaminen vaatisi vielä pidempää isyyslomaa kenties?


Onnellisuus (Tanja)
Tänään, kotona rentoa kotipäivää perheeni kanssa viettäessäni tajusin, että olen onnellisempi kuin hetkeen olen ollut. Elämä on ihan parasta, tässä ja nyt. On kesä, rakkaita ihmisiä ja vapaus. Poika on oppinut viimeisen viikon aikana taas ihan hurjasti uusia asioita ja hänen kehitystään on ihan mieletöntä seurata. Liian usein sitä tulee haikailtua tulevan perään, mutta juuri nyt voin pysähtyä ja todeta, että kaikki on hyvin, juuri tässä näin. Olen usein aivan liian malttamaton pysähtymään hetkiin, mieli vaeltaa suunnitelmiensa kanssa jo tulevissa viikoissa, kuukausissa ja vuosissakin. Tänään tuli kuitenkin sellainen olo, että kyllä se elämä kantaa ja ne kaikki tulevaisuuden toiveet ja haaveet toteutuvat ajallaan, jos niin on tarkoitettu. Niinhän elämässä on tähänkin asti tapahtunut. Nautitaan siis tästä päivästä, auringosta, pikku-ukon naurusta ja elettävästä elämästä.

FLOPIT

Omakehokuva (Laura)
Kirjoitin blogiin keväällä omasta synnytyksen jälkeisestä taakastani, joka mukani kulkee. Olen tehnyt jonkin verran töitä asian eteen, mutta malttamattomuuteni tuntuu olevan suurin uhka asian etenemiseen. Harmittaa suunnattomasti, ettei vaaka tai peili näytä kahden viikon jälkeen siltä, että olen tehnyt kovasti töitä. Tiedän tasan tarkkaan, ettei sen pidäkään. Tuntuu, että motivaatio lopahtaa samantien, jos tuloksia ei synny. Helposti tulee sorruttua ruuan suhteen ja liikunta kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo kiviä. Havahduin jälleen omaan peilikuvaani ollessani töissä. Istuin peiliä vastapäätä ja istuessani näytin jättiläiseltä. Miksi välillä tuntuu siltä, että ei ole vielä mikään liian vakava tilanne ja välillä tuntuu, että maailma romahtaa niskaan asian suhteen? Vanhoja tavaroita läpikäydessäni törmäsin kymmenen vuoden takaisiin kuviin. Tiedän olleeni silloin vielä nuori ja kasvavassa iässä, mutta karu totuus läpsäisi vasten kasvoja. Nyt on oikeasti tehtävä jotain!


Isovanhempien läsnäolon puute (Tanja)
Viikon verran mummilassa aikaa vietettyämme, tunnen kotiin paluun myötä pientä haikeutta siitä, että poikamme isovanhemmat ovat niin kaukana tai muuten vaan vähän elämässämme. Oli ihan mieletöntä katsoa sitä pienen ihmisen riemua mummin ja ukin kanssa vietetystä ajasta ja siksi on riipaisevaa tietää, että poika pääsee nauttimaan siitä vain muutaman kerran vuodessa. Itse olen lapsena saanut asua lähellä omia isovanhempiani ja vietinkin heidän kanssaan todella paljon aikaa. Se läheisyys on säilynyt läpi koko elämän ja edelleen on ihana käydä mummoloissa. Oman pojan kohdalla sama ei tule toteutumaan ja se on todella sääli. Omia vanhempiani asia varmasti harmittaa ja he ikävöivätkin poikaa. Olosuhteiden pakosta tilanne kuitenkin on mikä on, me emme varmasti koskaan tule muuttamaan takaisin synnyinseuduilleni, eikä vanhempani muuta sieltä pois. Näillä siis mennään. Lähempänä asuva mummi puolestaan on kiireinen ja elää omaa elämäänsä ilman perinteistä mummin roolia ja se hänelle sallittakoon. Onneksi läheltä löytyy muita tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, joiden seurasta poikamme saa nauttia.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.