Kuulumisia mummilareissulta


Kuten topeissa ja flopeissa kirjoitinkin, niin olen pojan kanssa tällä hetkellä käymässä omien vanhempieni luona, vanhoilla kotiseuduillani. Tänä kesänä on ollut ihanaa, että tänne maalle lähtemistä ei tarvinnut suunnitella kalenterin kanssa ja perillä voidaan viettää aikaa juuri niin kauan, kuin itse halutaan. Aiemmin työt ja lomat ovat määritelleet vahvasti sen, kuinka kauan ollaan voitu täällä vanhempieni luona lomailla ja usein aika on tuntunut loppuvan kesken, kun on jo pakko palata takaisin kotiin ja velvollisuuksien pariin.

Lähdimme reissuun viime viikon keskiviikkona. Auto oli pakattuna ääriään myöten täyteen, koska vaatteita piti varata kaikkiin mahdollisiin keliolosuhteisiin ja muutenkin kahden aikuisen, yhden lapsen ja yhden ison koiran kanssa tilaa ei tunnu olevan koskaan liikaa. Pojan eno siis tuli samalla kyydillä käymään täällä vanhempiemme luona ja olikin suuri helpotus, että joku oli viihdyttämässä poitsua tarpeen tullen. Matka kesti yhdellä pysähdyksellä kuusi tuntia, joka liikkumaan oppineen pienen ihmisen mielestä on melko pitkä aika olla kahlittuna omaan turvaistuimeen. Ajomatka meni kuitenkin odotuksia paremmin ja tosiaan, selvisimme yhden pysähdyksen taktiikalla perille.


Perillä ollaankin nautittu ihanan rauhallisesta maalaiselämästä. Se on hassua, miten eri tunnelma täällä on verrattuna pääkaupunkiseutuun. Ihmiset ovat leppoisampia ja kiire tuntuu katoavan, vaikka samalla tavalla se arki pyörii täällä asuvilla ihmisillä kuin meillä etelän kiireissäkin sykkivillä. Joku maaginen ero siinä kuitenkin on, jota on vaikea ymmärtää tai selittää. Itsekin pystyy unohtamaan omat arkikuvionsa ja vaan elämään hetkessä. Kelit eivät ole olleet lämpimimmästä päästä, joten pojan kanssa ulkoilut ovat jääneet melko minimiin. Vaikka hänelle on puettu reippaasti päälle, niin silti maassa makoillessa kylmä tuntuu hiipivän melko pian varpaisiin ja sormiin ja sitten onkin mentävä sisälle lämmittelemään. Ulkona on myös hurjasti hyttysiä, itioita ja mäkäräisiä, jotka tietysti ovat myös pojan kimpussa. Pieniä pätkiä kerrallaan ollaan kuitenkin ulkoiltu ja poika on päässyt nauttimaan ukkinsa rakentamasta hiekkalaatikosta, jossa onkin ollut kiva möyriä ja maistella hiekkaa. Minun vanhemmat eivät ole ihan hirveästi välimatkasta johtuen päässeet olemaan poitsun kanssa ja onkin ollut ihana huomata, miten he ovat olleet innoissaan meidän kyläilystä ja pojan kanssa touhuamisesta. Erityisesti mummi jaksaa loputtomiin vahtia ja leikittää poikaa, joten olenkin saanut itse nukkua parit päiväunet ja käydä koirien kanssa iltaisin lenkillä, ilman lasta. Meillä on täällä mukana vain matkarattaat, koska emmaljungat veisivät aivan liian suuren tilan autosta. Ilman isoa koiraa normi rattaiden kuljetus voisi vielä onnistuakkin, mutta nyt täytyi tyytyä matkarattaisiin. Hyvin niilläkin on päässyt asfaltilla kärryttelemään ja tänään käytiinkin kävellen kyläilemässä pojan isomummilla, joka asuu tuossa ihan pienen matkan päässä.


Pojassa on viime päivinä ollut aikamoinen vahtiminen, kun hän on alkanut nousemaan tukea vasten seisomaan ja myös liikkuu pieniä matkoja tukea ottaen. Kaatumisilta ja päänkolhimisilta ei ole voinut mitenkään välttyä ja pojan otsaa koristaakin komea sinertävä paukama tämän päiväisestä muksahduksesta. Päivät menevätkin pitkälti poikaa vahtiessa, koska hän on kokoajan nousemassa seisomaan, uudestaan ja uudestaan. Energiaa tuollainen jatkuva liikkuminen tuntuu syövän melko paljon ja tänään poitsu nukkuikin kahdet pitkä/t päiväunet, mitä ei ole tainnut juuri aiemmin tapahtua. Naureskelinkin, että vuoden iän lähestyessä päiväunien määrän pitäisi kai vähentyä eikä toisin päin, mutta mitäs väliä tuolla on. Silloin on nukuttava, kun nukuttaa.

Mitään kovin erikoista ei olla tällä reissulla tehty. Normi arkiaskareiden lisäksi ollaan ulkoiltu, nähty sukulaisia, käyty kaupoilla ja ihan vaan nautiskeltu olemisesta. Huomispäivän aktiviteettina on ukkien haudoilla käyminen ja sinne kukkien vieminen, johan siinä on taas puuhaa yhdelle päivälle. Isä yritti houkutella illaksi mukaan siikoja kalastamaan, saas nähdä innostunko lähtemään. Vielä en tiedä, milloin palataan takaisin kotiin. Vähän jännittää pitkä automatka kaksin pojan kanssa ja olenkin miettinyt, josko lähtisin iltaa vasten ajamaan pois päin. Pojan iltapuuron jälkeen olisi siitä hyvä startata, että poika nukahtaisi autoon yöunille ja sitten voisin vaan ajaa ilman sen kummempia taukoja kotiin asti. Itselle ehkä hieman rankka pätkä, mutta pojan kannalta kaikkein helpoin ja kiukuttomin vaihtoehto. Täytyy nyt pohtia, mikä olisi järkevintä. Vielä ei kuitenkaan tarvitse miettiä kotimatkaa sen kummemmin ja voi vaan nauttia tästä ihanan leppoisasta maalaiselämästä. Huomenna pitäisi vihdoin ilmojen lämmetä ainakin yhdeksi päiväksi, joten päästään ulkoilemaan kunnolla!

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.