Kotisynnytys olisi pahin painajaiseni


En ole juuri nyt raskaana, joten synnyttäminen sinänsä ei ole ajankohtainen asia elämässäni. Kotisynnytys on kuitenkin aihe, joka itseäni on ajoittain pohdituttanut ja siksi haluankin siitä hieman kirjoittaa.

Olen elämäni aikana ollut vain kahdesti sairaalan osastolla, 31 vuotta sitten, kun itse synnyin ja viime kesänä, kun poikani syntyi. Läheisten ihmisten luona sairaalassa vieraillessa, sairaalat ovat tuntuneet kliinisiltä ja ahdistavilta paikoilta, joista on ollut mukava lähteä pois mahdollisimman pian. Oman poikani synnytin Kätilöopistolla. En ollut koskaan ennen käynyt siellä, joten joitakin viikkoja ennen synnytystä päätimme mieheni kanssa ajaa reitin synnytyssairaalalle ja kävimme kättärin pihalla katsomassa, millaisesta paikasta oli kyse. Jo pelkästään massiivisen sairaalarakennuksen katsominen kouraisi ikävästi vatsanpohjasta ja mielen valtasi hieman ahdistunut olo. Kaikki edessä oleva tuntui niin tuntemattomalta ja oudolta, että vaikka en synnytyspelosta kärsinyt, niin siinä hetkessä jonkin asteinen pelko valtasi mieleni. Vaikka sairaalat ovatkin aiemmin aiheuttanut kylmäväreitä selkäpiissä, ei kotisynnytys ole koskaan ollut itselleni minkäänlainen vaihtoehto. Kotisynnytystä puoltavat ovat usein sitä mieltä, että kotisynnykset ovat sairaalasynnytyksiin verrattuna stressittömämpiä vaihtoehtoja, kun synnytys tapahtuu tutussa ja turvallisessa kotiympäristössä. Joillakin asia on varmasti niin, mutta itselläni asia olisi puolestaan aivan päinvastoin. Minulle sairaalaympäristö loppujen lopuksi toi kuitenkin äärettömän turvallisuuden tunteen ja aiemmin kokemani fiilikset sairaalan kliinisyydestä ja pelottavuudesta hävisivät täysin, kun kirjauduin Kättärille sisään.

Poikani synnytys käynnistettiin, joten olin osastolla jo hyvän aikaa ennen synnytyksen käynnistymistä. Vaikka synnytyksen käynnistäminen silloin hieman harmittikin,  niin omat hyvät puolet siinäkin asiassa oli. Olisin ehdottomasti halunnut, että synnytys olisi käynnistynyt itsestään, mutta oman turvallisuuden tunteen kannalta käynnistys oli kaikesta ihmeissään olevalle ensisynnyttäjälle äärimmäisen hyvä vaihtoehto. Supistusten alkaessa minun ei tarvinnut miettiä kotona, joko olisi oikea hetki lähteä synnytyssairaalalle. Tiesin koko ajan, että vauvalla on kaikki hyvin, koska sydänääniä tarkkailtiin synnytyksen käynnistymistä odoteltaessa ja myös synnytysten käynnistyttyä. Kätilöiltä oli mahdollista saada apua ja tukea jo heti synnytyksen alkumetreillä. Synnytyksen tiimellyksessä unohdin täysin kliinisen sairaalaympäristön ja pystyin keskittymään oleelliseen. Minulla oli turvallinen olo ja tiesin, että olen parhaissa mahdollisissa käsissä, jos jokin menisi pieleen.  Olo ei ollut missään vaiheessa synnytystä stressaantunut. En myöskään kokenut, ettenkö olisi saanut rauhaa synnyttämiselle, vaikka synnytysosastolla kätilöiden mukaan olikin kova ruuhka. Sitä vain sulkeutui oman "synnytyskuplansa" sisälle ja luotti, että oma kroppa ja tarvittaessa ammattitaitoinen henkilökunta hoitaa tilanteen kuin tilanteen.


Itselleni kotisynnytys puolestaan olisi se stressaavampi vaihtoehto ja siksi se ei missään nimessä sopisi minulle. Voisin ehkä harkita kotisynnytystä siinä tilanteessa, jos pystyisin etukäteen tietämään varmaksi, että kaikki tulee menemään synnytyksessä hyvin. Mutta sitähän kukaan meistä ei voi tietää. Vaikka raskaus olisikin edennyt normaalisti, ilman huolia ja vaivoja, niin silti synnytyksessä tilanteet voivat muuttua. Ja ne voivat muuttua pienessä hetkessä niin kriittiseksi, että on oikeasti kiire saada vauva ulos vatsasta. En ikinä voisi ottaa sitä riskiä, että omalla toiminnallani ja valinnoillani riskeeraisin millään tavalla vauvan terveyden. Vaikka riski on äärimmäisen pieni, niin silti se on olemassa ja koskaan ei voi tietää, osuuko komplikaatio omalle kohdalle vai ei. Vaikka synnytyksessä täytyy kuunnella myös omia toiveita ja ajatuksia, niin kuitenkin tärkein tyyppi on se vatsassa kasvava lapsi ja mielestäni olisi itsekästä, jos valitsisin vauvan kannalta suurempi riskisemmän vaihtoehdon.

Kotisynnyttäjien kohdalla minun onkin vaikea tavoittaa heidän ajatusmaailmaansa tämän asian suhteen. Miten he pystyvät valamaan itseensä sellaista uskoa ja luottamusta, että kiireellistä sairaalahoitoa vaativien komplikaatioiden riskit eivät heitä stressaa? Mitä jos vauvalle oikeasti tapahtuu synnytyksessä jotain, mikä jättää häneen pysyvät jäljet tai pahimmassa tapauksessa aiheuttaa vauvan kuoleman, miten omien valintojen kanssa pystyy sitten elämään? En sano, etteikö vastaavanlaista voisi tapahtua myös sairaalaympäristössä, mutta tuolloin apu on kuitenkin heti saatavilla, eikä se jätä itselle tai muille jossittelun varaa siitä, olisiko tilanne toisin, jos olisi synnyttänyt sairaalassa ja apu olisi ollut saatavilla välittömästi. En myöskään väitä, etteikö kotisynnytyksessä olisi omat hyvät puolensa verrattuna sairaalasynnytykseen. Monet kotona synnyttäneet ovat varmasti kokeneet mitä upeimman synnytyksen, jossa kaikki on mennyt hyvin ja heistä minun ajatukseni tuntuvat aivan naurettavilta. Itse olen kuitenkin niin turvallisuushakuinen tämän asian suhteen, että kotisynnytys olisi minulle pahin painajaiseni ja olen onnellinen, että nykyään voimme mennä synnyttämään sairaalaan, missä kaikki apu ja ammattitaito on heti saatavilla. Minulle se on juuri se stressittömin vaihtoehto synnyttää.


Synnytyksen jälkeen valitsisin kuitenkin mahdollisimman pian kodin sairaalan sijasta ja mikäli saan joskus toisen lapsen, niin todennäköisesti toivon pikaista kotiutumista. Esikoisen kanssa lapsivuodeosastolla perhehuoneessa muutaman päivän viettäminen oli loistava vaihtoehto, mutta toisen lapsen kohdalla uskoisin, että paras ja stressittömin paikka olisi oma koti. Toisen lapsen kohdalla ei ole enää samaa epävarmuutta kuin esikoisen kanssa, joten en näe mitään syytä olla sairaalassa yhtään "pakollista" aikaa pidempään, jos oma ja lapsen vointi kotiutumisen sallii. Minusta onkin ihanaa, että nykyään terveydenhuollossa mennään koko ajan yksilöllisempään ja asiakaslähtöisempään suuntaan, itse ainakin koen, että ensimmäisessä raskaudessa ja synnytyksessäni toiveitani kuunneltiin hyvin ja esimerkiksi lääkkeetön synnytys olisi ollut käynnistämistä lukuunottamatta aivan mahdollinen ja minun valittavanani, mikäli niin olisin halunnut.

Kotona synnyttäjien määrä on vielä todella pieni, vaikka viime aikoina onkin uutisoitu, että kotisynnytysten määrä on kasvussa. Onneksi jokainen äiti saa itse päättää, mitä valintoja synnytyksensä suhteen tekee, eikä ole minulta millään tavalla pois, jos joku valitsee toisin kuin minä. Millaisia ajatuksia kotisynnytys herättää sinussa?

6.6. asti on blogissamme käynnissä arvonta, jossa voit voittaa vuodeksi ilmaisen premium-jäsenyyden lastenhoitajia ja vanhempia yhdistävään Babysits- verkkoyhteisöön. Arvontaan voit osallistua täältä.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.