Kolmekymppisenä parempi äiti kuin kaksikymppisenä


Kaikki tietävät, että ensisynnyttäjien keski-ikä hipoo jo lähes kolmeakymppiä. Itse kuulun tähän samaan ikäryhmään, eli olen tullut äidiksi 30- vuotiaana. Biologian näkökulmasta ensisynnyttäjien keski-iän nousemista pidetään huonona asiana, koska tutkimusten mukaan optimaalisin aika raskauden ja synnyttämisen kannalta olisi murrosiästä 25 ikävuoteen asti. Sen jälkeen naisen hedelmällisyys alkaa pikku hiljaa laskea ja 35 ikävuoden jälkeen raskaaksi tuleminen vaikeutuu jo selkeästi. Iän myötä myös raskauteen ja synnytykseen liittyvät riskit ja komplikaatiot kasvavat.*

Biologian kannalta on siis kiistattomasti selvää, että lasten saaminen nuorena on kaikista fiksuinta, mutta mites ne muut näkökulmat? Itse uskon vahvasti, että olen paljon parempi äiti  nyt kolmekymppisenä kuin mitä olisin ollut kymmenen vuotta sitten kaksikymppisenä. Meidän suvussa on ollut normaalia saada lapsia nuorena, heti 20- ikävuoden tietämillä. Olenkin saanut vuosien varrella kuulla suvultani kommentteja iästäni ja siitä, miten olen "niitä äitejä, jotka tekevät lapsensa vasta kolmekymppisenä". Raskauteni aikana isäni muistutti minua monta kertaa siitä, että raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen ei välttämättä ole minulle helppoa, koska olen niin iäkäs ensisynnyttäjä. On siis tullut hyvin selväksi se, että valintaani perustaa perhe hieman vanhempana on pidetty outona, koska lapset vain kuuluisi tehdä nuorena ja jaksavana parikymppisenä.


Miksi sitten uskon olevani parempi äiti nyt kuin mitä olisin ollut kaksikymppisenä?

Olen ehtinyt elää ja olla vain itseäni varten. Jos olisin saanut lapsia jo kaksikymppisenä, en olisi saanut elää suhteellisen huoletonta elämänvaihetta. Nyt olen ehtinyt matkustella, harrastaa, nähdä ystäviä, opiskella, käydä elokuvissa, ravintoloissa ja vaikka mitä muuta, tehdä asioita jotka eivät ole niin helppoja ja yksinkertaisia asioita lapsen kanssa. Kaikki nuo onnistuvat kyllä lapsenkin kanssa, mutta kovin erilaistahan se on. Nyt pienen lapsen kanssa ei ole itsestään selvää, että vapaapäivänä saa nukkua niin pitkään kuin jaksaa ja esimerkiksi kirjan lukeminen tai blogin kirjoittaminen täytyy ajoittaa niihin hetkiin, kun lapsi on joko nukkumassa tai isänsä kanssa. Melko pienet ja arkisetkin asiat vaativat välillä aikatauluttamista ja järjestelyä, eikä oman ajan ottaminen ole aina kovin yksinkertaista. Se ei kuitenkaan harmita, koska olen saanut niin kauan elää elämää vain itseäni varten, omia juttujani tehden. Nyt on ihana elää taas hieman erilaista elämänvaihetta ja vaiheistahan tässä on aina kyse, lapset kasvavat niin älyttömän nopeasti.

Elämän palikat on paikoillaan. Jos olisin saanut lapsen kaksikymppisenä, aika moni asia olisi ollut todella eri tavalla. Olisin ollut vielä koulussa ja näin ollen koulu olisi jäänyt kesken tai ainakin katkolle joksikin aikaa. Rahatilanteeni olisi ollut aivan toisenlainen, koska nyt kolmekymppisenä olemme mieheni kanssa ehtineet tehdä töitä ja kerryttää omaisuutta, näin ollen taloudellinen tilanne kestää lapsen kanssa kotona olemisen. Lapsen myötä menot myös kasvavat, joten siltäkin kantilta taloudellinen tasapaino on perhettä perustettaessa enemmän kuin tervetullut asia. Yllättävät menot ja hankinnat eivät heti horjuta perheen tilannetta, eikä nosta stressitasoa taivaisiin. Omiin toiveisiini kuului aina, että ennen perheen perustamista olen saanut opinnot päätökseen, ollut muutaman vuoden työelämässä ja löytänyt vakituisen työpaikan, seurustellut pitkäaikaisesti ja mennyt naimisiin sekä hankkinut oman asunnon. Nämä kaikki olen kolmekymppisenä ensisynnyttäjänä ehtinyt toteuttaa ja minulle se on luonut turvallisuuden tunnetta ja hyvää pohjaa perheen perustamista ajatellen.

Vakaa parisuhde. Lasten saamisen edellytys on omalla kohdallani ollut vakaa ja pitkäaikainen parisuhde. En voisi kuvitellakaan, että suhteellisen lyhyen seurustelun jälkeen päätyisin perustamaan perhettä jonkun kanssa. Yhdessä tai kahdessakaan vuodessa ei ehdi kunnolla tutustumaan toiseen, joten helposti lapsen myötä toisesta voi paljastua piirteitä, joita et ole aiemmin puolisossasi huomannut. Lapsen saaminen on elämän sitovin asia, joka varmasti koettelee parisuhdetta kantilta jos toiselta. Siksi olen halunnut olla niin varma päätöksestäni, kuin asiassa nyt vaan varma voi olla. Vaikka parisuhde mieheni kanssa on alusta asti tuntunut oikealta ja olen voinut nähdä meidän tulevaisuudessa menevän naimisiin ja perustavan perheen, niin silti en ole halunnut pitää kiirettä asian suhteen. Uskon, että lähemmäs kymmenen vuoden parisuhde on luonut perheen perustamiselle pohjan, joka kestää vauva-ajan haasteita ja mahdollisia vaikeuksiakin. Olemme mieheni kanssa saaneet elää kahdestaan ja tehdä asioita parina, olemme ehtineet yhdessä kokea paljon erilaisia asioita ja uskon, että se on vahvistanut ja valmistanut meitä vanhemmuuteen.


Henkinen kypsyys. Elämänkokemusta kertyy vain elämällä ja jokainen varmasti voi sanoa, että on ollut aivan erilainen ihminen kaksikymppisenä kuin kolmekymppisenä. Olen aina ollut vastuuntuntoinen ja fiksukin valinnoissani, mutta kyllähän ikä tuo kypsyyttä, varmuutta, järkeä ja vaikka mitä muita ominaisuuksia, joista on hyötyä lapsen kasvatuksessa. Nyt kolmekymppisenä olen henkisestä paljon valmiimpi ottamaan vastuun toisesta ihmisestä kuin mitä olisin ollut kaksikymppisenä.

Fyysinen kunto? Lisääntymiselinten ikään ei varmaan ihan hirveästi voi vaikuttaa, mutta terveellisillä elämäntavoilla koen nyt kolmekymppisenä olevani vielä hyvässä fyysisessä kunnossa. Raskaus ja synnytys sujui minulla hyvin ja pystyin liikkumaan läpi koko raskauden. Synnytyksestä toivuin omasta mielestäni nopeasti ja koin vointini hyväksi. Nyt vajaa vuosi synnyttämisen jälkeen, en enää osaisi sanoa itsestäni, että olisin jossain vaiheessa ollut raskaana. Vointini ja kroppani on siis aikalailla palautunut entiselleen.

Vaikka yksilöllisiä eroja ihmisten välillä on laidasta laitaan, niin silti oman näkemykseni mukaan juurikin nuoret perheet usein kokevat enemmän haasteita perhe-elämään liittyen. Ehkäpä ikä ja elämän tasapainoittuminen tuo mukanaan tiettyä vakautta ja helppoutta, mikä auttaa myös lasten kanssa elämisessä. Näitä kaikkia asioita ajatellessani, olen vain tyytyväinen, että olen päätynyt tekemään asiat näin miten olen ne nyt tehnyt ja olen onnnellinen siitä, että asiat ovat pääsääntöisesti toteutuneet toiveideni ja unelmieni mukaisesti. Lista olisi varmasti hyvin erilainen, jos olisin päätynyt perustamaan perheen jo kymmenen vuotta sitten ja otsikko ehkä aivan päinvastainen. En sano, että kumpikaan vaihtoehto olisi toistaan parempi tai huonompi, vaan jokainen elää tätä elämäänsä sen mukaan, mikä tuntuu itsestä parhaalta ja luontevimmalta vaihtoehdolta. Ajattelutapaanhan vaikuttaa paljon se, millaista elämää haluaa ylipäänsä elää.

Mikä sinun mielestäsi on paras ikä perheen perustamiselle, vai onko sellaista?

*Postauksessa käytettyjä lähteitä:
Iän vaikutus naisen hedelmällisyyteen on monille miehille mysteeri
Nuoruudesta on etua ensisynnyttäjälle

2 kommenttia

  1. mä sain esikoiseni parikymppisenä. Nkeväällä täytin 25 ja minulla on kolme lasta. Mä itse en usko että on oikeaa ikää, enemmänkin riippuu ihmisestä :) olin kyllä erilainen äiti esikoiselle mitä nyt kuopukselle, mutten usko sen olevan iästä kiinni. Äitiyden tuomasta kokemuksesta ehkäpä :) ja erilaisuus oli myös hyvä, nuorempana äitinä osasin olla paremmin itsekäs ja tehdä jotain omaakin äitiyden lisäksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmastikin on täysin ihmiskohtaista. Tuntuu, että toiset eivät aikuistu koskaan ja itsestäkin huolehtiminen on haastavaa läpi elämän, kun taas toiset jo hyvin nuoresta pitäen hoitavat kaiken vastuuntuntoisesti ja ovat mitä loistavampia vanhempia lapsilleen. Erilaista vanhemmuus varmasti on eri ikävaiheissa, koska kyllähän se eletty elämä vaikuttaa ja kasvattaa ihmisenä ja tietyt asiat mahdollistuvat eri tavalla, riippuen siitä minkä ikäisenä on perheen perustanut. -Tanja

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.