Nirso lapsi


Jo raskausaikana sanoin miehelleni monta kertaa, että toivottavasti meille ei tule nirsoa lasta. Meille vanhemmille erilaiset makumaailmat ja esimerkiksi mausteiset ruuat ovat ehdottomia lemppareita ja siksi olisi ihanaa, että myös lapsi jossain vaiheessa tykästyisi samanlaiseen ruokaan. Olen itse saanut melko tiukan kotikasvatuksen ruokailuun liittyen. Muistan monen monta kertaa, miten kieltäydyin syömästä jotain äidin valmistamaa ruokaa, mutta sen sijaan, että olisin saanut jotain muuta tilalle, niin minut passitettiin pois ruokapöydästä ja samaa ruokaa tarjottiin myöhemmin uudestaan. Joka ikinen kerta nälkä vei voiton ja ruoka tuli popsittua loppujen lopuksi ihan hyvällä ruokahalulla. Koskaan ruoka ei ollut niin pahaa tai oikeasti inhokkia etteikö sitä olisi pystynyt syömään, lapsena sitä varmaan vaan testailee myös vanhempiaan tämänkin asian suhteen.

Vuosien varrella on tullut nähtyä useita pieniä ihmisiä ja heidän vanhempien toimintamalleja ruokailujen suhteen. Pohjautuen omaan kotikasvatukseeni, en esimerkiksi ymmärrä, miksi lapsen annetaan valkkailla mitä hän milloinkin suostuu syömään. Itselleni on ollut aina itsestään selvää, että jos lapsi ei syö esimerkiksi lounasta, niin hän ei myöskään saa jälkiruokaa, jos sellaista sattuu olemaan tarjolla. Eli jos makaronilaatikko ei kelpaa, niin sitten jää vanukaskin odottelemaan niin kauan, että pohjalle on syöty "oikeaa ruokaa". Tämä ei kuitenkaan läheskään kaikissa perheissä ole käytäntönä ja monesti olen nähnyt, miten lapsi nirsoilee hänelle tarjotun ruuan kanssa ja silti vanhemmat antavat hänelle herkkuja heti perään, että lapsi söisi edes jotain.


Toinen itselleni täysin vieras toimintamalli on kahvipöydässä usein toistunut tilanne, kun lapsi pyytää saada esimerksi pullan. Vanhempi antaa lapselle pullan ja lapsi nuolee keskellä olevan voisilmän pois ja toteaa heti, että haluaa suklaakeksin. Sen sijaan, että vanhempi velvottaisi lasta syömään pullan kokonaan ennen kuin voi saada jotain muuta, niin lapselle annetaan suklaakeksi ja toinenkin ja on ihan ok, että pulla jää loppujen lopuksi syömättä. Omassa lapsuuden kodissani tällainen ei olisi käynyt kuuloonkaan ja samalla tavalla aion toimia myös oman lapseni kanssa. Mielestäni lapsen täytyy oppia, että aina kaikkea ei voi saada. Myös ruuan kunnioittaminen siten, että jo otettu ruoka syödään loppuun, ennen kuin saa jotain muuta, on mielestäni ihan normaalia kasvatukseen ja tulevaisuuden hyviin käytöstapoihin kuuluvaa.

Tiedän, että oma ajatusmallini on melko tiukka ja saattaa monen toisin toimivan mielestä kuullostaa hyvin jyrkältä. Olenkin joutunut oman lapseni kanssa miettimään omia asenteitani ja toimintaani, koska lapsi on ollut melko pieniruokainen ja myös välillä hieman valikoiva ruokien suhteen. Tämän lisäksi poika kasvaa -2 käyrällä, eli hän on hyvin hoikka tapaus. Lapsi on vasta 9 kuukautta vanha ja ruokailu on vatsan täyttämisen lisäksi uuden oppimista. On tiettyjä ruokia, jotka tiedän olevan lapseni lemppareita ja sitten makumaailmoja ja koostumuksia, jotka tiedän olevan lapselleni haasteellisia. Olen joutunut tekemään myönnytyksen omista periaatteistani siten, että en tarjoa pojalle lounasaikaan lihasosetta, vaan meillä syödään pieni hedelmävälipala ja lihasoseen aika on vasta myöhään iltapäivällä. Tämä siitä syystä, että pitkään taistelin pojan kanssa tarjoten hänelle puolenpäivän tienoilla lihasosetta ja joka ikinen kerta poika kieltäytyi syömästä, vaikka kyseessä oli hänen lempiruokansa. Hedelmäsosetta hän puolestaan suostuu syömään pienen määrän tuohon aikaan ja nykyään lounasaikaan meillä syödään välipala, koska näen omia periaatteitani tärkeämpänä sen, että tuo hitaasti painoa kerryttävä pikku-ukko syö ennemmin jotain kuin ei mitään. Tässä toki tullaan tilanteeseen, jolloin lapsi tavallaan valitsee mitä hän suostuu syömään ja mitä ei. En kuitenkaan halua tehdä niin, että tarjoaisin hänelle ensin lihasosetta ja mikäli se ei maistu, niin hän saisi heti perään hedelmäsosetta. Se mielestäni opettaisi lapselle selkeästi sen, että hän voi kieltäytymällä saada heti jotain "parempaa".


Yksi itselleni hyvin hankala tilanne liittyy erilaisten lihasoseiden maisteluun. Lapsellani on ne tietyt lempiruuat, joista tiedän, että hän syö lautasen tyhjäksi hyvällä ruokahalulla. Välillä on kuitenkin tarjottava maisteltavaksi uusia makuja ja koostumuksia, koska eihän lapsi muuten totu syömään muuta. Uuden ruuan kohdalla ei kuitenkaan koskaan voi tietää, miten kyseinen ruoka pojalle maistuu ja voikin olla, että hän ei ensimmäisen lusikallisen jälkeen enää suostu avaamaan suutaan, koska maku tai ruuan koostumus ei miellyttänyt. Miten tässä tilanteessa tulisi sitten toimia, ettei omalla toiminnalla opeta lasta nirsoksi? Jos heti kieltäytymisen jälkeen tarjoan lapselle hänen lempiruokiaan, niin tuleeko sama kaava toistumaan aina ja lapsi oppii, että hänen ei tarvitse oppia syömään uusia makuja ja koostumuksia, koska kyllä hän aina saa jotain parempaa. Itse olen toistaiseksi toiminut niin, että annan lapselle pienen määrän maitoa ja nostan hänet pois ruokapöydästä. Pienen hetken kuluttua lämmitän toista ruokaa ja syötän hänelle vatsan täyteen, koska eihän häntä voi nälässäkään pitää. Uutta ruokaa maistellaan taas seuraavana päivänä uudestaan ja välillä nämä kieltäytymisen aiheuttaneet ruuat ovatkin alkaneet lopulta maistua.

En halua pakottaa lasta syömään mitään, koska toivoisin hänelle tulevan mahdollisimman myönteinen ja normaali suhtautuminen erilaisia ruokia ja syömistä kohtaan. Meillä esimerkiksi toimitaan neuvolan ohjeen mukaan ja lapsi saa ruokaa aina niin paljon kuin hän itse haluaa syödä. Näin lapsi kuulemma oppii tunnistamaan oman nälän- ja kylläisyyden tunteen. Haluan kuitenkin opettaa lapselle normaaleja käytöstapoja ruokailuun liittyen, enkä halua, että hän "oppii nirsoksi" sen takia, että vanhempana sallin hänelle ruuan kanssa kikkailun. Näin pienen kanssa ruokakasvatus on toki erilaista kuin hieman isomman kanssa, joka jo ymmärtää asioita ja jolle voi selittää miksi näin toimitaan. Silti yritän rakentaa jo nyt mahdollisimman toimivan ja fiksun pohjan, että ruokailusta ja erilaisista makumaailmoista tulisi ajan mittaan lapselle osa normaalia elämään, ilman sen kummempia haasteita.

Olisi mielenkiintoista kuulla, miten muissa perheissä toimitaan näiden asioiden suhteen?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.