Miten vauva on muuttanut elämääni?


Vauvan syntyminen on hurjan iso mullistus ja sen sanotaankin muuttavan kaiken. Ei siis ihme, että nykyään perheen perustamista harkitaan pitkään ja hartaasti, koska onhan se aikamoinen loikka tuntemattomaan, joka todellakin muuttaa monta asiaa. Miten olen siis kokenut vauvan syntymän muuttaneen omaa elämääni?

Omaa aikaa ei ole tietenkään enää samaan tapaan kuin ennen lasta. Lääkäriajat, kuntosalilla käynti, päiväunet ja kavereiden tapaamiset täytyy suunnitella ja sopia yhdessä miehen kanssa, koska toisen täytyy olla lapsen kanssa. Yksin kotona oleminen on nykyään harvinaista herkkua, josta olen saanut nauttia viimeisen 9 kuukauden aikana muutamia kertoja muutaman tunnin kerrallaan. Oman ajan vähyys onkin ehkäpä tuntuvin muutos vauvan myötä, jota jännitin ja pohdin jo paljon ennen päätöstä yrittää saada lapsi. Olen aina kaivannut paljon omaa aikaa ja siksi onkin hassua, että nyt lapsen myötä olen kuitenkin sopeutunut vallitsevaan tilanteeseen yllättävän hyvin. Kaippa sitä ihminen tottuu monenkinlaisiin asioihin, kun ei ole vaihtoehtoja. 

Vauvan myötä olen nukkunut enemmän kuin koskaan aikuisiän aikana. Tämä oli suuri yllätys, koska ainahan kaikki sanovat, että pikkulapsen myötä saa sanoa hyvästit yöunille. Meillä tämä on kuitenkin ollut aivan toisin, koska lapsukaisemme on jo kahden kuukauden ikäisenä nukkunut ensimmäisen kerran täydet yöunet ja nyt on mennyt jo lähemmäs puolivuotta täysillä 9-12 tunnin yöunilla (satunnaisia yöheräämisiä lukuunottamatta). Itse siis saan nukkua paljon enemmän kuin ennen lasta, koska aamulla ei tarvitse herätä kukonlaulun aikaan töihin, vaan voin nukkua lapsen kanssa yleensä vähintään aamu kahdeksaan.


Parisuhdeaika on kortilla. Jos omaa aikaa ei ole enää yhtä paljon kuin ennen, niin ei myöskään parisuhdeaikaa. Olemme vasta kerran vieneet lapsukaisen hoitoon muutamaksi tunniksi, että pääsimme mieheni kanssa kahdestaan syömään ja hieman istumaan iltaa. Meillä on melko heikko tilanne tukiverkoston suhteen (tästä löytyy oma postaus täältä) ja se on varmasti suurin syy sille, että parisuhdeaikaa on tullut otettua niin vähän. Toki olemme saaneet viettää miehen kanssa yhteistä aikaa vauvan mentyä nukkumaan illalla aikaisemmin. Koen myös perheen yhteisen ajan parisuhdeajaksi, koska ei vauvan mukana oleminen esimerkiksi yhteisillä kävelylenkeillä ole muuttanut tilannetta hirveästi aiempaan verrattuna ja ihan samaan tapaan pääsemme vaihtamaan kuulumiset ja juttelemaan asioista, vaikka vauva rattaissa mukana kulkeekin. Parisuhde aikaa olisi kuitenkin fiksua järjestää, samoin kuin omaa aikaakin. Vaikka niitä kumpaakaan ei välttämättä osaisi aina kovasti kaivata, niin silti ne piristävät kummasti mieltä ja tottakai parisuhdekin voi sitä paremmin, mitä enemmän siihen panostaa.

Työelämän merkitys on muuttunut. Ennen lasta työllä oli iso merkitys elämässäni ja koin olevani melko urasuuntautunut. Oman osaamisen jatkuva kehittäminen oli tärkeää ja siksi olenkin kuluttanut koulunpenkkiä melko ahkeraan myös työn ohessa. Nyt olen ollut 11 kuukautta poissa työelämästä ja en ainakaan vielä koe kaipuuta takaisin. Tiedän palaavani töihin ensi vuoden alussa, mutta mikään kova hinku takaisin työelämään minulla kuitenkaan ei ole. Olen ihmeen hyvin pystynyt hyppäämään täysillä tähän "kotiäitimoodiin" ja se on kyllä ollut todella ihanaa. Nähtäväksi jää miten ajatus muuttuu lapsen kasvaessa hieman isommaksi, mutta tällä hetkellä ajatus on täysin muualla kuin töissä tai opinnoissa ja näin se saa tällä hetkellä ollakin.


Rahatilanne muuttuu kotihoidon tuelle jäämisen myötä. Muistaakseni on tutkittu, että lapsen kasvattaminen vauvasta täysi-ikäiseksi maksaa vanhemmille reippaat 100 000€, eli halvasta lystistä ei lasten kasvatuksessa ole kyse. Ensimmäisenä vauvavuotena rahatilanne ei mielestäni kuitenkaan ihan hurjan paljon muutu kuin vasta kotihoidon tuelle jäämisen myötä. Onhan vanhempainvapaasta maksettava tuki useita satoja palkkatuloihin verrattuna pienempi, mutta kun kuukausimenoista jää pois työpaikkaruokailut, työmatkakulut yms., niin aikalailla samoissa lukemissa pyöritään tulojen ja menojen suhteessa kuin työaikanakin. Vauvan hankintoihin saa uppoamaan euron jos toisenkin, ihan riippuen siitä mitä hankkii ja hankkiiko uutena vai käytettynä. Itse en ole kovin merkkitietoinen ihminen, joten vauvan huone on sisustettu pitkälti Ikean huonekaluilla ja vaatekaapista ei löydy kalleimpien lastenvaatemerkkien tuotteita. Olen kuitenkin surkea hankkimaan mitään käytettynä, joten onhan kaikkiin välttämättömyyksiin saanut uppoamaan rahaa melkoisen summan. Etenkin vauvan ensimmäisiin hankintoihin meni kerralla paljon rahaa, nyt vuoden ikää lähestyttäessä hankintojen määrä on kuitenkin tasaantunut ja lähinnä rahaa kuluu vaippoihin, ruokaan ja vaatteisiin.

Vanhempainvapaakausi päättyi kuitenkin huhtikuun lopussa, joten kotihoidon tuelle jäämisen myötä rahatilanne tietenkin tiukkenee noin 1000€ kuukaudessa aiempaan verrattuna. Se onkin jo summa, joka vaikuttaa arkeen selkeästi ja olemme varautuneet siihen miehen kanssa säästämällä aiemmin rahaa näitä tulevaa 8 kuukautta varten. Omaa rahankäyttöä täytyy pyrkiä hieman nipistämään, ettei säästöihin tarvitsisi kajota joka kuukausi ainakaan kovin paljon. Nähtäväksi jää, miten siinä onnistumme.


Vartalon koostumus on muuttunut. Raskauden aikana paino nousi noin 15 kiloa. En muista kuinka monta kiloa jäi synnärille, mutta muutamassa kuukaudessa synnytyksen jälkeen paino oli palautunut vanhoihin lukemiin. Kehon koostumus on kuitenkin muuttunut aiemmasta, koska en raskauden aikana harrastanut muuta kuin kävelylenkkejä ja nyt raskauden jälkeen en ole kovin aktiivisesti käynyt salilla.  Muuten raskaudesta tai synnytyksestä ei ole enää huomattavissa mitään merkkejä, kroppa on palautunut hienosti urakastaan ja on vaan omasta aktiivisuudesta kiinni, että aloittaisin taas vähän kovempi tehoisen liikunnan uudestaan. Kuivat asfaltit kutsuvat taas juoksulenkille ja eteisen lipastossa pölyttävä kuntosalikortti huutelee taas käyttäjäänsä.

Olen itsevarmempi ja kypsempi ihminen kuin ennen. Lapsen syntymä on vaikuttanut positiivisesti omaan persoonaani. Koen olevani paljon itsevarmempi ja uskallan tuoda paremmin esille omia ajatuksiani ja mielipiteitäni. Pienestä lapsesta huolehtiminen on myös tuonut jonkun lisäosan aikuisuuteen, vaikka aikuinen ja vastuuntuntoinen koin olevani jo ennen lastakin.

Ystävät ovat edelleen tärkeitä. Monesti kuulee, että vauvan myötä ystävyyssuhteet kariutuvat pikkuhiljaa, koska aikaa ei enää ole samaan tapaan kuin ennen tai ystävät kokevat olevansa aivan eri elämäntilanteessa kuin mitä itse lapsen myötä elää. Meillä ystävyyssuhteet ovat säilyneet aikalailla samanlaisina kuin ennen lastakin. Ehkä tässäkin on kyse omasta aktiivisuudesta, ei pidä täysin sulkeutua vauvakuplaansa, vaan rohkeasti lähteä vauvankin kanssa liikkeelle ja tapaamaan ystäviä. Lapsettomien ystävien kanssa on myös tärkeää muistaa, ettei suu vaahdossa jauha pelkkiä vauvajuttuja, ne kun ei yleensä ihan loputtomiin kiinnosta ennen kuin asia on itselle ajankohtainen.


Kodin merkitys on kasvanut. Vauvan kanssa kotona tulee vietettyä aimpaa enemmän aikaa, joten omassa kodissa viihtyminen on noussut aivan uudelle tasolle. Olen onnellinen, että ehdimme ennen lapsen syntymää muuttamaan asuntoon, josta meillä ei ole mikään kiire muuttaa pois lapsen kasvun tai perhekoon lisäyksenkään myötä. Olen melko tarkka kodin siisteydestä, joten jatkossa joudun todennäköisesti hieman alentamaan omaa siisteysvaatimustasoani. Uskon kuitenkin vakaasti, että iso koira sotkee paljon enemmän kuin yksikään lapsi (hiekkaa, karvoja), joten sen puolesta uskon, että olen oppinut niksit, joilla koti pysyy siistinä jatkossakin. Silmä on onneksi tottunut joka puolella lojuviin kirjaviin leluihin, joten niistäkään ei tarvitse sen suurempaa stressiä ottaa. Iltaisin lapsen nukahtamisen myötä on kuitenkin mukava kerätä kaikki lelut kasaan ja nauttia aina hetken seesteisemmästä ja rauhallisemmasta värimaailmasta.

Olen onnellisempi kuin koskaan. Kaikista paras muutos kaikessa on ollut onnellisuuden lisääntyminen vauvan syntymän myötä. Vaikka vauva muuttaa todella monta asiaa ja tekee arjesta ajoittain raskaampaa ja haastavampaa, niin silti koen olevani onnellisempi kuin koskaan. Kliseinen lause "sen tietää vasta sitten kun saa oman lapsen" pitää kyllä niin paikkansa, ei sitä lapsen tuomaa onnellisuutta pysty ymmärtämään vaikka toiset sitä kuinka yrittäisivät selittää.

Moni asia on siis muuttunut, mutta mielestäni muutos ei ole ollut lainkaan pahasta. Elämä olisi aika tylsää, jos kaikki pysyisi aina samana, eikä elämässä olisi erilaisia vaiheita. Itse nautin kovasti lapsiperhe-elämästä ja äitiydestä, enkä siksi osaa ajatella lapsen tuomia muutoksia kovin huonoina asioina. Aika myös tuntuu kuluvan ihan hurjaa vauhtia, joten ei mene kauaa, kun huomaan taas elämän muuttaneen muotoaan. Ja se on kyllä ihanaa ja jännittävää!

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.