Kuusi väitettä vauvan ruokailuista


Yksi monista aiheista, joka herättää keskustelua suuntaan ja toiseen sekä kuumentaa tunteet, on vauvan syöminen. Kuinka paljon sainkaan ohjeita joka suunnasta, ja kuinka panikoin, jos en ollut ihan varma oliko ok syödä jotain ruoka-ainetta raskausaikana. Eikä se todellakaan helpottanut siinä vaiheessa, kun patukka tuli maailmaan. Valloillaan oleva imetys"hypetys" voi ajaa ahdinkoon tai aiheuttaa jopa epäonnistuneen olon äidille. Kamppailin näiden samojen teemojen kanssa monta kuukautta, kunnes vihdoin uskalsin tehdä omia ratkaisuja. Lopultakin olin päässyt tilanteeseen, jossa olin sinut päätöksieni kanssa. En kokenut epäonnistumista, huolta tai murhetta juottaessani patukalle kokeilumielessä velliä. En myöskään panikoinut aiheuttavani hänelle jotain korjaamatonta syöttäessäni hänelle mustikkasosetta kaksi viikkoa ennen kuin hän täytti 4kk. En myöskään ollut huono äiti tai aiheuttanut patukalle ikuista altistumista kaikille mahdollisille maailman taudeille lopettaessani imetystä 6,5 kk iässä. Enkä usko, että patukka kerää itseensä sen enempää pöpöjä kuin muutkaan, vaikka hän ei ole ensimmäistä puolta vuotta ollut täysimetyksellä. Alla olevat väitteet ja vastaukset ovat puhtaasti omien havaintojeni perusteella tehtyjä. Niitä tehdessäni en ole katsonut neuvolan ohjeistuksia vaan miettinyt meidän ruokataivalta.

1. Vellit ovat pahasta, pelkkää maustettua korviketta 
Meillä ainakin vellit olivat sitä varten, että mahaan saisi jotain muutakin täytettä kuin maitoa. Meidän maitomäärät alkoivat olemaan tähtitieteellisissä lukemissa eikä soseita saanut vielä aloittaa. Pohdin monen monta kertaa, kuinka suurta hallaa voisin lapselleni tehdä, jos kokeilisin hänelle vellejä. Salaisena toiveena takaraivossani soi fanfaarit pitkille yöunille. Se kuitenkin jäi haaveeksi, ne pitkät yöunet meinaan. Kysyin jopa neuvolassa asiasta, vaikka en kovin monesti siellä tykkää asioista kysellä ja selvitellä. Kysyin rehellisesti ja asiallisesti, mitä voisin pahimmassa tapauksessa tehdä, jos lapselleni antaisin velliä. En saanut minkäänlaista vastausta. "Me täällä neuvolassa emme voi sanoa mitään. Vuorottelet imetyksen ja korvikkeen kanssa. Tiheän imun kausi kyllä helpottaa jossain vaiheessa". Kipuilin jo tuossa vaiheessa imetyksen kanssa. Alkoi olla niitä hetkiä, kun rinnalla ei viihdytty ollenkaan. Pää kääntyili suuntaan ja toiseen, ja rinta ei kelvannut. Juotin siis korviketta (ja sitäkin näin jälkikäteen ajateltuna varmasti liian vähän) ja valvoin öitä imettäen. Mietin kovasti periaatemielessä, että miksi mitään saisi Suomessa myydä kaupassa, jos vauvat ei niitä söisi. Ei niihin kuole. Jossain vaiheessa, kun alun epävarmuudeltani kunnostaudun, itsevarmuutta uhkuen päätin kokeilla velliä vähän iltapuuron tapaan. Patukka taisi syödä sitä hieman vähemmän kuin maitoa, mutta yöt olivat samanlaisia. Pienenä erona oli tosin se, että patukan ensimmäinen unipätkä piteni selkeästi, muuten meille velleistä ei ollut sen enempää hyötyä. Patukan sairastaessa syötimme hänelle myös vellejä, koska maito/vellit olivat jossain vaiheessa ainoita ruokia, mitä hän suostui syömään.

2. Makeita soseita tulee antaa vähän, vauva ei muuten syö suolasia soseita  
Meidän soseruokataival alkoi muutamia viikkoja ennen 4kk haamurajaa. Meidän pikkumies oli kaikessa jo synnytyslaitokselta lähtien ollut edellä ikäisiään, joten päätin, että on myös tässä asiassa. Soseiden aloitaminen tehtiin mustikkasoseella. Hän taisi avata suutaan vähän, ja saimme ujutettua hänen suuhunsa hieman sosetta. Alkuhämmästyksen jälkeen ilme kirkastui; hän tykkäsi. Hän olisi varmasti syönyt kokonaisen purkin kerralla, jos olisimme antaneet. Olin päättänyt, että aloitamme niin, että vuorottelemme makeiden ja suolaisten soseiden kanssa. Joka toinen kerta toista. Pelkäsin kovasti opettavani patukan syömään pelkkää makeaa. Olipas hassua. Hän nauttii varmasti ruuasta kuin ruuasta edelleen yhtä paljon kuin siitä ensimmäisestä  mustikkasoseesta. Ensimmäiset niin kutsutut suolaiset soseet, kun ovat melkein kaikki hyvin "makeita", porkkanaa, kukkakaalia ja niin edelleen. Ja vaikka meillä syödään kaksi kertaa päivässä "suolaisia" soseita, ei niiden määrään tai siihen, kuinka hyvin ne maistuvat, ole vaikuttanut makeiden määrä.


3. Soseiden aloitusta kannattaa viivästyttää muuten imetys jää pois liian aikaisin 
Mietin tätä väitettä pitkään. Laitanko tähän jonkun muun vai onko minulle tästä jotain kerrottavaa tai kokemusta? Meidän imetystaipaleen loppuun vaikutti niin moni muu asia, mutta kyllähän maidon määrä vähenee varmasti, jos soseiden määrä nousee. Minulla ei ollut sen isompia toiveita tai suunnitelmia imetystaipaleelleni. Toivoin hartaasti, että pystyisin ja voisin imettää mahdollisimman pitkään. Sehän on lapsen kannalta kaikista parhain ratkaisu. Olin kuitenkin pienen aikarajatavoitteen asettanut lopettamisen suhteen. Koska imetys oli minulle aikamoinen taistelutanner, välillä meni viikkoja hyvin ja välillä huonosti, päätin, että olen tyytyväinen, jos saan jollain tavalla imetettyä patukan puolivuotiaaksi asti. Pääsääntöisesti meidän imetystaival sujui osittaisimetyksen merkeissä. Alku meni kuitenkin pitkältä täysin imettäessä. Yötä vasten tankkaus oli suurta, joten iltaisin annoimme patukalle lisämaitoa. Soseiden maistelut aloitimme hieman ennen 4kk ikärajaa, mutta aloitimme pienillä määrillä. Meillä pikkuherra olisi tosin voinut syödä koko purkillisen alusta asti, mutta lisäsimme määriä pikku hiljaa. Mitä enemmän hän söi soseita sitä enemmän maidon määrä väheni. Tarjosin rintaa aina ennen ruokaa ja sen jälkeen ja näin sain ylläpidettyä imetystä. Korvikkeiden määrä väheni hetkellisesti ennen kuin luovuin täysin imettämisestä. En kuitenkaan koe, että imetys olisi loppunut soseiden myötä, se vain väheni. Syy-seuraussuhde on kuitenkin mielestäni olemassa, jos määrät ovat suuria. Muutamalla maistelulusikallisella ei kuitenkaan ole minkäänlaista vaikutusta imetykseen. Ja jos on tehnyt päätöksen imetyksestä johonkin tiettyyn ikään asti ja lapsi kasvaa normaalisti, ei ole mitään syytä jättää muutamia lusikallisia syöttämättä maisteluannoksia. Olet täysimettänyt lastasi koko tuon ajan, vaikka hän onkin maistellut. Maistelu ( jos on näin päättänyt) on erittäin tärkeää, jotta täysimetetty lapsi oppii makujen maailmaan ja herkistyy ruoka-aineille. Kaikki tekee soseiden aloittamisen suhteen omat valinnat vauvan lähtökohdat huomioiden, mutta kannattaa muistaa, neuvola ei ole mikään 100% totuus.

4. Korvikelapsi syö enemmän kuin imetetty lapsi  
Voiko tätä millään mittapuulla edes mitata? Kuinka paljon lapsi saa maitoa rinnalla, eihän sitä kukaan tiedä. Maidonmäärä voi olla ihan täysin eri imettäessä tai pumpatessa. Pullolle heruminen voi olla ihan eri luokkaa kuin imetetyn maidon määrä. Korvikkeen määrän voi aina määritellä ja laskea. Kun siirryimme ajan kanssa korvikkeisiin, pyrin pitämään rytmin samana. Syötin patukkaa lapsentahtisesti eli siis samalla tavalla kuin rinnallakin. Hain merkkejä nälkäisyydestä ja kylläisyydestä. Vuorottelin rintaa ja pulloa. Yritin olla sinnikäs, vaikka selkeästi välillä patukassa ol havaittavissa merkkejä kyllästymisestä ja jopa laiskuudesta. Hän ei aina viitsinyt tehdä työtä ruokansa eteen ( eli imeä), kun tiesi, että tähän hommaan olisi helpompikin keino. Patukka söi aina saman verran. Kertamäärällisesti, mutta en uskalla sanoa maitomäärästä mitään. Luulen(toivon), että hän sai kuitenkin suhtessa aina saman määrän maitoa. Korvikemäärät vakiintuivat hyvin nopeasti, ja imetykset olivat kestollisesti aina yhtä pitkiä. Ja syötin patukkaa aina siihen asti, kun hän selkeästi oli jo kylläinen. Eli niin kauan, kunnes hän kieltäytyi syömästä enempää ( meillä tiesin hän olevan täynnä, kun hän käänsi päänsä pois tai rupesi kitisemään). Patukka on aina ollut suuri ruokainen sekä selkeästi näyttänyt nälkänsä. Hamuava suu löytyy edelleen, kun hän on nälkäinen, vaikka en ole häntä enää kolmeen kuukauteen imettänyt.

5. En voi antaa vauvalleni mitään sormilla syötävää, koska joka kerta hän alkaa kakomaan ja ei saa henkeä. 
Ensimmäiset ajatukseni, kun annoin patukalle jotain sormilla syötävää. Taisi olla naksu. En ole mikään sormiruokahypettäjä, enemmän odotan, koska voin antaa lusikan patukalle käteen. Olen kuitenkin yrittänyt antaa hänelle silloin tällöin jotain järsittävää. Suurinta herkkua ovat tällä hetkellä leivän päätypalat sekä hieman kovemmat sämpylät. Ongin tuoreleipätiskiltä, kaupassa ollessani, pikkusämpylöitä patukalle. Sämpylöissä on hieman enemmän purtavaa kuin maissinaksuissa. En ole enkä tulekaan ottamaan stressiä siitä suolamäärästä, joka yhdestä sämpylästä löytyy. Olenkin miettinyt, että ottaisin tämän asian hieman enemmän asiakseni jatkossa. Jännän jutun olen pistänyt kuitenkin merkille, meidänpä herra ei tykkää mistään hedelmästä tai marjasta. Vaikka kyseiset soseet ovat herran herkkua, ei hän näitä tuoreina tykkää syödä. Luin kuitenkin jostain, että vaatisi vähintää 10 maistelu kertaa ennen kuin voi sanoa, että vauva on tottunut makuun. Hieman eksyin otsikon aiheesta, mutta siis, lapsen suun rakenne on sellainen, että kakomisrefleksi tulee aikaisemmin kuin aikuisilla. Jonkinlainen suojelumekanismi, ettei vääränkokoiset palat eksy liian pitkälle. Aika hyvin olen malttanut olla puuttumatta kakomiseen ja suussa pyöriviin paloihin. Luotto siihen, että lapsi oppii sen myötä, puuttuu minulta vielä osittain. Aluksi rakeisemmista soseista tapahtui samanlainen reaktio, mutta ajan myötä sekin hävisi. Pitäisi vain malttaa ja luottaa. Mietinkin, että pitäisi ottaa ainakin ne sormiruokailun alkeet haltuun. Harmi vaan, kun esimerkiksi banaani ei maistu ja oikeastaan kaikki muut, paitsi naksut ja leipä, lentävät lattialle samantien. Kesän aikana olisi tarkoitus jättäytyä täysin soseruuista ja siirtyä samoihin ruokiin kuin meillä muillakin perheenjäsenillä. Tosin, pilkomme ruuat pienempiin osiin. Ehkä tähänkin asiaan siirtyessä auttaisi hieman, että patukka olisi hieman sormiruokailut ja tottunut muussaamaan ja pienentämään paloja suussa. QVinkkejä tähän otetaan mieluusti vastaan, jos niitä teiltä löytyy.


6. Sokerit ja suolat, kaikki ovat suuri riski vauvalle. Vauva ei voi syödä mitään samaa kuin muut. 

Maalaisjärki käyttöön ja vauva oppii. Suolaa en kaihda niin paljon kuin sokeria. Piilosuolaa löytyy valitettavasti niin monesta ruoka-aineesta ja ruuasta, ettei sitä voi oikein millään välttää ( paitsi tekemällä soseet itse, mutta siihen en lähde). Vauvan ruuathan on tutkitusti maailman tarkimpaan syynättyjä elintarvikkeita, ja niiden aine-osat ovat erittäin tarkkaan määriteltyjä. Joten kaupanhyllyltä ei taatusti löydy sellaista ruokaa,  joka olisi lapsen terveyden kannalta riski. Olemme mieheni kanssa päättäneet totuttaa patukan mahdollisimman pienestä pitäen erilaisiin makuihin ja syömään myös mausteista ruokaa. Tykkäämme itse erittäin mausteisesta ruuasta ja olisi jatkon kannalta erittäin haastavaa, jos lapsemme olisi tottunut vaan perinteisiin perunamuusiin ja jauhelihakastikkeeseen. Ei ole tarkoitus kasvattaa lapsesta "makumatkaajaa" , mutta tottumaan kaikinlaisiin makuihin. Siksi vähän tuskailen jo nyt asian suhteen ( ks. yllä oleva kohta). Suola kuitenkin on asia, jonka lisäämistä pyrimme välttämään lastemme ruokaa tehdessä. Lisäämme sitten omiimme jälkikäteen, jos on tarve. Mausteinen ruoka ei ole kuitenkaan sama asia kuin suolainen ruoka. Sokeria, erityisesti valkoista sokeria, pyrimme välttämään vielä enemmän kuin suolaa. Sokerin makuun pääsee niin helposti. Nyt hapanmaitotuotteita aloittaessa otamme vain aitoa tavaraa. Kaikki maustamattomia ja ei-vähärasvaisia vaihtoehtoja. Tuntuu, että monet jugurtit, viilit ja lasten välipalat kylpevät lisätyssä sokerissa. Sokerimäärät nousevat huomaamatta suuriin määriin ja sokerin makuun päästessä, siitä on vaikea päästä eroon. Onneksi kaupoista löytyy nykyään enemmissä määrin erilaisia vaihtoehtoja sokerituoteille ( esimerkiksi ne hedelmäremmit, mitä ostin Lapsimessuilta!). Ja kyllä, kaikesta löytyy sokeria, yritän vaan karttaa niitä "lisättyä sokeria"- tuotteita. Tilanteissa, joissa ei voi itse vaikuttaa ruuan valmistukseen, tulee sokerin ja suolan suhteen haasteita. Ajattelisin niin, että enemmän hallaa syntyy, jos neljävuotias syö edelleen ravintolassa omia ruokia, kuin hieman suolasempaa tai sokerisempaa ruokaa. Miksi siis eväät? Jos kotona pidetään huolta tarkasti siitä mitä lapsi syö, ei yksi ravintola-ilta pilaa sitä tottumusta. " Rikkomus" tehdään poikkeus tilanteessa, ravintolassa, missä ei varmasti syödä joka ilta. Nykyään myös kiinnitetään paljon huomiota lasten ruokailuun eikä ravintoloissa enää katsota kieroon lapsiperheiden toiveita. Lapsille löytyy omat menut, joista löytyy varmasti jokaiselle jotain. Ravintolassa syömistä pitää toki harjoitella niinkuin kaikkea muutakin, mutta ei se kaada niitä periaatteita, joita halutaan toteuttaa.


Meille on tärkeää, että kaikki syö saman pöydän ääressä ja samaa ruokaa mahdollisimman pian, kun se vaan on mahdollista. Ideologia vaatii hieman panostusta ja työtä. On vielä raaka-aineita, joita patukka ei saa syödä, ja mausteiden määrä pitää pitää hillittynä. Joten ruokaa täytyy tehdä osissa ja pilkkoa pienempiin osiin. Mutta ei haittaa.  Minulla on vahva tunne, että tämä tulee kuitenkin kantamaan hedelmää myöhemmässä elämässä. Meidän perheeseemme kuuluu vahvasti ruuanlaitto ja ruuasta nauttiminen. Se on meille arjenluksusta. Ja se on yksi niistä asioista, joita haluamme lapsillemme opettaa. Kesällä grillaamme paljon ja talvella valmistamme pitkään haudutettuja patoja ja kastikkeita. Hyödynnämme jonkin verran tuoretta lihaa, ihan lihatiskiltä. Käymme ostamassa lihaa paikallisesti halah-lihamyymälästä. Saamme ensiluokkaista lihaa sekä erinomaista palvelua hyvillä hinnoilla. Ostamme lihat liikkeestä tuoreuden ja hinnan perusteella, emme uskonnollisista syistä. (pakko selventää, monesti meinaan aiheuttaa kysymyksiä?!) Se on meidän lihakauppa, suosittelen testaamaan, jos tälläinen liike löytyy läheltä. Näistä kaupoista saattaa löytyä myös mausteita, joita moni suomalainen peruskauppa ei tarjoa.  Meillä ruuanlaitto jakautuu enemmän niin, että minä leivon ja mieheni laittaa ruokaa. En ole ehtinyt pitkään aikaan leipomaan, eikä ole ollut tilaisuuksia mihin leipoa. Meillä ei leipomuksia syödä, vaikka niitä tykkäänkin tehdä. Monesti suolaiset piirakat menee, mutta pullat tai makeat piirakat jäävät pöydälle tai jääkaappiin kuivumaan. Nyt kun palaan työelämään täytyy kaivaa kaulimet ja alustat esiin ja tehdä korvapuusteja. Vaivaa taikinaa ja kylpeä kanelin ja kardemumman tuoksussa. Joskus, silloin tällöin, haluan olla se pullantuoksuinen kotiäiti. 

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.