Herkkupäivän monet puolet- lapsen ja aikuisen herkkupäivä

Minulla ei koskaan lapsena ollut herkku- tai karkkipäivää, saimme karkkia juhlissa tai pyydettäessä. Äitini on jälkikäteen todennut asiasta, että silloin jos karkkipäivä on kerran viikossa, ei tulisi juhlissakaan herkutella. Karkkipäivän idea häviää, jos saa muulloinkin karkkia kuin karkkipäivänä. Näin aikuisiällä olen päättänyt, että herkuttelen kerran viikossa. Yleensä tämä päivä osuu aina viikonlopulle, vaikka en ole tietoisesti päättänyt mitään tiettyä päivää. Lataako tuohon päivään kuitenkin liikaa odotuksia? Säästääkö viikon aikana kertyneet mieliteot ja herkut yhdelle päivälle, jolloin vetää överit? Vai kääntyykö päivä sittenkin positiiviseksi eikä "luvallinen " herkuttelu aiheuta övereiden vetämistä? Lasten kohdalla en tiedä miten toimisin. Onko karkkipäivän hyödyt suuremmat kuin haitat?



Lapsena muistan harmitelleeni, kun kaikilla muilla oli viikon kohokohta tulossa aina viikon lopulla, lauantai=karkkipäivä. Meillä ei karkkipäivää ollut eikä meillä joka viikko syöty karkkia tai herkkuja. Saimme aina silloin tällöin pyydettäessä herkkuja, joskus ostimme viikonlopuksi karkkipussit. Meidät opetetiin syömään herkkuja, jos niitä oli tarjolla. Joka viikonloppu ei ollut todellakaan itsestään selvää, että herkkuja tulisi. Monesti teimme kotitöitä, jolloin palkintona saattoi olla karkkia tai muuta hyvää kaupasta. Opimme jo tuossa vaiheessa tekemään töitä asioiden eteen, työstä seurasi palkkio. Herkkujen saaminen vaihtui jossain vaiheessa rahaan, ja monesti rahat menivätkin sitten jo johonkin muuhun kuin herkkuihin.
En koskaan lapsena kyseenalaistanut kavereiden karkkipäiviä. En myöskään ihmetellyt, jos he söivät karkkia muulloinkin kuin karkkipäivänä. Näin jälkikäteen mietittynä äidilläni oli pointti. Mutta onko se lasten kohdalla kuitenkaan kyse herkuttelun määrän rajoittamisesta? Vai olisiko yksinkertaisesti kyse ajatuksesta, jossa kerran viikossa kaupassa saa valita jotain omaa? Olisi kuitenkin hurjaa rajoittaa lasten herkkujen syöntiä esimerkiksi kylässä? Todeta:" Ei saa ottaa, ei ole karkkipäivä". Olen muutamalta ystävältäni kuullut, että lasten kanssa työskennellessä kyseisiä tapauksia tulee välillä aina vastaan. Lapset kieltäytyvät toisen lapsen tuomista herkuista vedoten herkkupäivään ja siihen, että kotona on kielletty ottamasta muulloin kuin karkkipäivänä. Aika karua. Lapset ovat myös kertoneet, että liika karkinsyönti lihottaa ja siksi karkkia syödään vaan sovittuna päivänä. Totta, mutta ei ehkä yksi toisen lapsen tuoma tuliaiskarkki tee niin isoa hallaa.


Oman herkuttelun olen rajannut sen takia, ettei herkkuja tulisi syötyä joka päivä. Ja motivaatio tsempata viikolla on ihan eri luokkaa, kun palkinto odottaa jossain vaiheessa. Jaksan pilkkoa salaattia ja syödä kunnon ruokaa, kun tiedän saavani jotain hyvää ruokaa tsemppauksen jälkeen. En usko, että kukaan jaksaa viikosta toiseen puputtaa kanin lailla, jos ei joskus saisi herkutella. Täysi kieltäytyminen on epäonnistumisen ensimmäinen askel, oikeastaan kaiken suhteen.  Ehkä ajattelisin myös lasten herkkupäivästä eri tavalla, jos se olisikin palkkio tai tsemppauksen lähde. Olen itse asiassa huomannut itseni kohdalla herkkupäivän saavuttua, etten ole siitä niin innoissani kuin alkuviikosta. Ehkä sitä oppii itsekin pikku hiljaa fiksun tavan edetä herkkupäivän kanssa. Oma herkkupäiväni, kun niin monesti on jotain ihan muuta kuin karkkipussi. Yleensä hyvä ruoka ja lasi viiniä. Tai sitten vähän Beniä ja Jerryä.
En ole ainakaan vielä tähän mennessä elämääni osannut erottaa hyvien ja "hyvien" ruokien eroa. Kun puhutaan, että puhdas ja terveellinen ruoka luo kokonaisvaltaista hyvää oloa, en ole vielä tätä pystynyt allekirjoittamaan. Ravintolaruuat eivät ole aina välttämättä sitä terveellisintä ruokaa, mutta ihan iloisin ja hyvinvoivin mielin lähden ravintolasta kotiin, vaikka olisinkin syönyt lautasellisen ranskalaisia ja hampurilaisen. Vaikka kuinka söisin puhdasta luomulähiruokaa, joka sisältää kaiken hyvän ja tarpeellisen ravintosisällöllisesti, ei minulla ole sen erilaisempaa oloa. Mahdanko olla vielä siinä tilanteessa etten ole kokenut asian suhteen "AHAA"-elämystä vai syönkö aina niin epäterveellistä ruokaa? Ja niinkuin monesti on todettu, ei se terveellinenkään ruoka, josta on viety pois kaikki epäterveellinen (tässä kohti tarkoitan sokeria, suolaa tai rasvaa), ole aina se tie onneen. Voi olla, että joskus ajattelen liiankin mustavalkoisesti ja siihen kiveen kompastunkin toistuvasti.


En usko, että haluan omilla lapsillani toteuttaa karkkipäivää samassa mittakaavassa mitä omat ystäväni ovat sitä toteuttaneet. Patukan isosisaruksella on karkkipäivä, mutta olemme sitäkin jo luovineet. Olemme todenneet, että jos viikolla on syöty jo herkkuja, ei enää samalla viikolla tarvitse erikseen karkkipäivää. Joskus olemme saattaneet todeta kaupassa, että otetaan jäätelöt vaikka ei olekaan ollut herkkupäivä, ja silti ollaan saatettu lauantaina herkutella. Jos miettii kuinka paljon pääsiäisenä tai jouluna tulee syötyä suklaata, ei siihen päälle kaipaa yhtä karkkipussi vain siksi, kun on karkkipäivä.  Joustolla pääsee varmasti pitkälle. Enkä todellakaan tarkoita etteikö joskus voisi ostaa sen lauantai- tai perjantaikarkkipussin kaupasta. Mutta tarvitseeko erikseen tietyn päivän vai voisiko se olla sellanen mukava yllätys ? Haluan opettaa, että kaikkea kohtuudella, eikä se tarkoita jotain erityistä päivää tai tapahtumaa. Haluan, että lapseni nauttivat myös muistakin asiosta eikä pelkästään herkuista tai materiasta. Karkki on aina karkki, mutta voisiko se viikon "spessupäivä" tarkoittaa jotain muuta kuin karkkia?

Onko teillä käytössä karkkipäivä? Miten sen toteutatte? Vai onko teillä vapaampi ote herkutteluun?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.