Vauva-arkeen valmistautuminen sisaruksen kanssa


Kun saimme tietää odottavamme patukkaa oli ensimmäisiä ajatuksiamme; patukan isosisaruksesta tulee paras isosisarus jota voi toivoa! Mietimme tarkkaan kuinka hänelle kertoisimme tulevasta sisaruksesta. Saisimmeko sen reaktion, jota olimme mieheni kanssa miettineet. Haluaisiko hän tunnustella tulevan sisaruksen potkuja mahan läpi tai olisko hänellä joku sopiva nimi ehdotus vauvalle?
Alun huuman ja onnellisuus ryöpyn jälkeen ajatusten sekaan tunkeentui myös niitä tummia pilviä! Kiinnostaako isosisarusta tuleva pikkusisko tai -veli ollenkaan? Entä jos sukupuoli ei miellytä? Onkohan hän mustasukkainen? Osaammeko jakaa heille molemmille tasapuolisesti aikaa? Mitä jos hän ei saa nukuttua vauvan itkulta? Kokeekohan menettävänsä jotain? Miten osaamme toiminnallamme tukea hänenkin elämän isoa muutosta? Kuinka pystymme kasvattamaan tasa-arvoisesti ja samoilla säännöillä? Miten saamme arjen toimimaan vuoroviikoin ja pitämään sen normaalina vauvalle?

Meillä kävi tuuri; tuleva isosisarus oli innoissaan tulevasta roolistaan, heti kun oli oikeasti sisäistänyt uutisen. Kun ensimmäiset potkut tuntuivat, kyseli isosisarus tunnin välein liikkuuko vauva, jotta sai tuntea myös potkut. Hän olisi erittäin paljon halunnut tietää, kumpaa sukupuolta tuleva vauva on, mutta päätimme tämän pitää kuitenkin kaikilta salaisuutena. Tämä oli pettymys, ja hän yrittikin koko raskauden ajan saada jekkuilemalla tietoonsa sukupuolen. Epäonnistuen tässä kerta toisensa jälkeen.


Itse jännitin eniten mustasukkaisuutta, ja sitä miten se mahdollisesti ilmenisi vauvaa kohtaan. Me vanhemmat olimme käyneet läpi raskauden aikana jo kaikki mahdolliset skenaariot. Pessimisti ei pety, pahimmista skenaarioista niihin positiivisiin. Oli kulunut hyvin pitkä aika niin, että hän oli ollut ainut lapsi. Hän oli nauttinut täysin 100% huomiota, ihan joka suuntaan. Sekä saanut täysin isänsä huomion aina. Mustasukkaisuus ei ollut ihan täysin tuulesta temmattu huoli, koska silloin kun minä astuin kuvioihin, oli pientä mustasukkaisuutta havaittavissa, isän huomion suhteen. 
Keskustelimme hänen kanssaan paljon, ja pyrimme jo etukäteen pohjustamaan, mitä kaikkea vauvan tulo merkitsee. Mitä se tarkottaisi meidän perheessä? Ja  mitä se tarkottaisi hänelle? Pohjustuksen tarkoituksena oli siis huolehtia täysin siitä, ettei hän kokisi, että hänen tarvitsisi jostain luopua. Hänen elämäänsä tulisi vain yksi henkilö lisää. Teimme asiasta hänelle kunniatehtävän, josta hän voisi olla ylpeä. Isosisaruksen rooli on erittäin merkittävä; olet suunnannäyttäjä, esimerkki jota katsotaan ylöspäin ja jolta matkitaan kaikki. 


Kun vauva syntyi, oli hän ensimmäisenä katsomassa vauvaa. Hän piti sylissä, puhui vauvalle, kertoi kuka hän on. Hän halusi heti muodostaa suhteen pikkusisarukseen. Tämä herkisti. Kotiintulon jälkeen elämä jatkui samaan tapaan kuin ennenkin paitsi, että mukana oli vauva. Kun vauva oli muutaman kuukauden ikäinen, huomioin, että isosisaruksen käytöksessä oli jotain erikoista. En osannut sanoa mitä, mutta jokin asia häiritsi minua. Mieheni ei ollut huomannut mitään erikoista, kun häneltä kysyin. Tietenkin kiinnitin asiaan koko ajan enemmän ja enemmän huomiota, asia häiritsi. Ei sen takia, että olisin ollut huolissani vauvan ja sisaruksen suhteesta, vaan lähinnä sisaruksesta.
Kunnes välähti. Hän halusi huomiota. Hän ei ikinä tehnyt mitään typerää saadakseen huomiota tai käyttäytynyt ikävästi. Koulu sujui ja hän sai nukutuksi, söi ja voi muutenkin hyvin. Mutta kun meillä kävi vieraita, hänen käyttäytyminen muuttui hetkellisesti.

Totta kai kaikki vieraat, varsinkin aluksi, tulivat katsomaan vauvaa. Tullessa sisään, vieraiden ensimmäinen fokus oli vauvassa. Ja tässä kohtaa tajusin, mikä minua oli häirinnyt. Isosisarus änkesi väliin, halusi ottaa vauvan syliin, pelleillä ja syöttää häntä. Hän ei olisi halunnut, että vauva on vieraiden sylissä tai että vauvalle höpötellään. Juttelin tästä mieheni kanssa. Mietimme aluksi onko hänellä menossa joku "tämä on minun ei teidän "-vaihe. Päädyimme juttelun jälkeen siihen, että tämä on nyt sitten sitä mustasukkaisuutta. Hän halusi huomiota. Hänen mennessään vieraiden ja vauvan väliin, hänet huomioitiin heti myös. "Minä olen nyt tässä myös, huomaatteko?" "Minä hoidan vauvaa, osaan syöttää häntä, hän nauraa minun jutuille."
Juttelimme isosisaruksen kanssa ja pohjustaa hänelle kuinkn vieraat eivät näe vauvaa niin usein kun hän. Hänen pitää antaa vieraille ja vauvalle hieman omaa aikaa. Hän saa kyllä kotona hoitaa, syöttää ja olla vauvan kanssa niin paljon kun haluaa, mutta rauhoitetaan tilannetta vieraiden läsnäollessa. Vauvankin käytös ja olemus muuttui suuresta hälinästä ja vauva kävi ylikierroksilla.  Emme kuitenkaan toruneet isosisaruksen käytöstä näissä tilanteessa. Ajattelimme, että siitä olisi vain haittaa.  Päätimme myös mieheni kanssa ohjata vieraiden kanssa keskustelemista paljon sisaruksen suuntaan vaikka vauva sylissä istuisikin. Vauva ei kuitenkaan kaipaa keskustelua ja sitä kautta huomiota.


Meillä haasteet ovat hyvin erilaisia, kun sisaruksilla on enemmän ikäeroa ja sisarukset näkevät toisiaan joka toinen viikko. Mustasukkaisuus ilmenee hieman erilaisin tavoin kuin lyhyemmän ikäeron lapsilla. Suuressa ikäerossa on myös hyvät puolensa. Isosisarukselle voi oikeasti puhua, niin että hän ymmärtää. Hän ymmärtää OIKEASTI mitä vauva vaatii. Kuinka paljon vauva vaatii hoitoa ja miten paljon hänen ensimmäiset vuodet vaativat. Ja onhan se parasta, että isosisarus voi ottaa syliin, sillä tavalla kunnolla! Vauva on kuin Naantalin aurinko, kun isosisarus tulee viikon jälkeen kotiin taas! Eri vaiheita tulee ja menee, ja meillä elellään tällä hetkellä jo hyvin erilaista arkea kuin vauvan kotiintulon aikoihin. Haasteitakaan ei voi oikein ennakoida ja niihin on pyrittävä vaan reagoimaan niiden ilmentyessä. Ja sitähän se vanhemmuus osittain onkin, reagoimista.

Miten teillä on reagoitu uusiin perheenjäseniin? Oliko teillä haasteita, ja miten niitä ratkoitte? M

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.