Synnytyksen jälkeinen taakka


En ole koskaan ollut mikään langanlaiha, mutta olen aina omannut urheilijankropan. Urheilin joskus ihan tosissani, ja tämä vaikutti olemukseen. Sen jäädessä, myös kroppa muovautui ja siitä asti olen oikeastaan painiskellut painon, kokojen, senttien ja olemukseni kanssa.
Jo ennen synnytystä yritin kovasti miettiä kroppaani, fyysisesti sekä henkisesti myös. Mietin tarkasti mitä minun pitää tehdä, jotta palaudun eikä minulla olisi hirveästi töitä edessä. Halusin päästä nauttimaan vauva-arjesta ilman stressiä siitä montako kiloa tai senttiä pitäisi tippua.

Sain raskauteni aikana n. 16 kg painoa, senttejä en edes tiedä. Synnärille jäi 10 kg, muutaman sain vielä kotona tippumaan, mutta siinä se. Jälkitarkastuksessa minulle todettiin, ettei olla huolissaan. Sektion jälkeinen palautuminen vie aikaa, ja on todella paljon hitaampaa palautua sektiosta kuin normaali synnytyksestä. Nesteitä kertyy ympäri kroppaa ja niistä eroon pääseminen vie aikaa. Todettiinhan minulle myös, että vähintään vuosi pitäisi odottaa ennen kuin voisi edes ajatella seuraavaa raskautta ( ei kyllä ole muutenkaan ollut mielessä). Mutta milloin sitten pitäisi oikeasti miettiä, että onko tämä edelleen sitä synnytyksen jälkeisestä turvotusta ja nesteitä? Vai pitäiskö nyt miettiä, miksei ne housut edelleenkään mene päälle? Ja miten tätä kaikkea pitäisi purkaa, pudottaa, tiputtaa ja ennen kaikkea hyväksyä?



Aina sitä ottaa sen uuden niin sanotun merkkipaalun, jota ei saa ylittää. "Kunhan en mene tuon rajan yli niin, ei ole mitään hätää". Mitäs sitten kun huomaan tuon rajan koko ajan nousevan? Perustelet itsellesi minkä takia uusi raja on hyväksyttävää. Ja sitten ne maanantait! Ne kirotut maanantait, jotka tulevat joka viikko uudestaan ja uudestaan. Kuinka monesti olenkaan sanonut, että maanantaina aloitan, ja sitten alkaa uusi elämä. Miksi se ei voisi olla vaikka torstai? Onko sisällä rakennettu mode; kaikki alkaa aina maanantaina?
Lähdin omassa mielessäni purkamaan tätä yksi saunailta, ollessani yksin saunassa. Mietin lähtökohtaisesti miksi tämä asia on minulle tärkeä? Mitä olen valmis sen eteen tekemään? Ja ennen kaikkea, mitä sitten kun tavoite on saavutettu?


Jaksaminen, hyvinvointi ja paino kulkevat pitkälti käsi kädessä mielestäni. Olen joskus miettinyt, kuinka joskus joku sanoinkin ääneen :" Jokainen kilo on yksi ylimääräinen maitotölkki liimattuna vartaloosi". Haluanko oikeasti kantaa mukanani näin monta maito litraa? Haluan vielä joskus katsoa peilistä ja sanoa itselleni että näytän hyvältä, olen tyytyväinen. En sano, ettenkö sitä nytkin pystyisi sanomaan, mutta haluan, että se on kokonaisvaltaista. Eikä pelkästään sillon, kun on laittautunut ja miettinyt tarkasti mitä päällensä pistää.
Tämä taitaa tarvita sen kuuluisan elämäntapamuutoksen. Pieniä tekoja ja sinnikkyyttä. Enemmän vihreetä, vaivannäköä ja säännöllisyyttä. Hyötyliikuntaa, hikitreeniä ja vaunuterapialenkkejä. Herkkupäiviä ja retkahduksia.
Tämä on aihe tulee aina välillä varmasti kulkemaan blogimme matkassa omalta osaltani. Aihe, jonka kanssa tiedän monen painiskelevan, aihe joka on tietyllä tavalla tabu. Ja kuinka monesti olen kuullut sen kliseisen lauseen " 10 kg per lapsi, se on aika perus!" Voisiko tämän myytin jo rikkoa?
Onko joku painiskellut samojen ajatusten kanssa?


- Naperosta Nautiskelijaksi-kirjan arvonta päättyy ylihuomenna. Käy lukemassa arvostelua ja osallistu kilpailuun täältä. -

2 kommenttia

  1. Kuulostaa tutulta. Täällä synnytyksiä on takana kolme, kahdesta ensimmäisestä ei kiloja tullut yhtään synnäriltä takaisin ja imetys vei vielä kiloja lisää. Kolmannesta kotiin toin mukanani muutaman kilon, en voinut imettää (lapsella maitoallergia), eikä kilotkaan hävinneet. No, ei tietenkään voi syyttää sitä että en voinut imettää, itsestänihän tämä on kiinni. Kuntoilla vaan tulisi enemmän ja säännöllinen ruokavalio olisi tarpeen. Jospa sitä ryhdistäytyisi ja pääsisi muutamasta kilostakin eroon.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, aina sitä hakee jonkinlaista syytä kaikelle. Vaikka helposti se on vain itsestään kiinni. Pienin askelin syntyy isoja muutoksia. Tsemppiä muutokseen! :) keväistä viikkoa! Laura

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.