Vauva-ajan kalenterimerkinnät perustana sosiaaliselle lapselle?

Sitä keksii jo ennen vauvan syntymää kaikkea, mitä haluaa vauvan kanssa sitten ehdottomasti tehdä. Minulle oli kamalan tärkeää totuttaa vauva kulkemaan joka paikkaan mukana. Halusin, että vauva tottuu nukkumaan ja syömään paikoissa, jotka ei välttämättä ole hänelle niin tuttuja. Halusin, että vauva tulee mukaan meidän elämään. Tietenkin vauva muuttaa elämän ja elämäntavat muovautuu vauvan mukana, mutta vauva ei saa kuitenkaan olla rajoittava tekijä.
Tuleeko lapsesta sitten sosiaalinen vain sen takia, että vauvaa viedään tapahtumasta toiseen? Kalenteri täytetään ohjelmalla, kerhoilla ja tapaamisilla, jotta vauvasta ei tule ujoa ja arkaa. Onko se oikeasti näin vai onko sosiaalisuus piirre joka peritään, eikä sitä voi oppia? Ja onko vauvavuoden sosiaalisilla kanssakäymisellä oikeasti mitään väliä?



Vauvatreffeillä pienet vauvat syö ja nukkuu, isommassa roolissa on äitien sosiaalinen kanssakäyminen. Vertaistuen hakeminen, keskusteluyhteyden saaminen ja ennen kaikkea ihan vaan seuran saaminen. Äitiys ei ole ihan yksiselitteisesti aina seurallista aikaa. Nyt patukan kasvaessa on sosiaalistaminen taas noussut ajatuksiini. Vauvatreffit saavat pikku hiljaa eri merkityksen, ehkä sen oikean tarkoituksen. Patukka hakee nykyään itsensä muiden vauvojen lähelle ja yrittää ahkerasti saada toisen lapsen sormen suuhunsa. Tai hän haluaa kovasti antaa omalla tavallaan suukkoja. Osa "leikkikavereista" tekee samoin, osaa taas säikähtää lapsukaiseni suorasukaista toimintaa. Äidit toimivat jatkuvasti erotuomareina, milloin varoen vauvojen käsien osumista toisen silmiin ja milloin ihan vaan vetävät vauvoja eroon toisistaan saadakseen hetken keskustella rauhassa.  Tämä toiminta on kuitenkin pohjana sosiaalisuudella ja sosiaalisille taidoille. Tilanteiden sanottaminen  nouseekin suureen arvoon. Ei pelkästään asioiden kieltäminen vaan perusteleminen minkä takia ei voi jotain tehdä. Tai oikeestaan yritän itselleni iskostaa ajatusta, miten opetan lapseni ajattelemaan tilanteissa: " Miten voisin toimia eri tavalla?". Ei ehkä niin tärkeää tässä vaiheessa vielä, mutta on sitä hyvä opetella jo. Viikko viikolta muut lapset ja vauvat vaikuttavat mielenkiintoisimmilta.



Pyrin pitämään meidän kalenterin aika puhtaana.Vaikka olenkin sosiaalistamisen puolesta puhuja, kaipaan itse välillä kotipäiviä. Eikä mielestäni ole myöskään hyväksi vauvalle opettaa jatkuvaa paikasta toiseen juoksemista. Helposti saa aikaan turhaa levottomuutta, jos joka päivä juoksee tapaamassa uusia ihmisiä. Myöskin kaksinkeskinen vuorovaikutus on tärkeää, ja tämä osaltaan myös tukee vauvaa rohkeaksi uusissa tilanteissa. Hän osaa ilmaista tunteitaan ja mieltymyksiään, joka taas auttaa haastavissa tilanteissa toimimista. Nautin itse suuresti treffailla ystäviäni ja heidän vauvojaan ja lapsiaan, mutta huomaan alitajuntaisesti himmaamani menoja patukan takia. Koen jopa hieman ahdistusta jos kalenteria tutkiessani tajuan, että joka päivälle on jotain. Vaikka nauttisin itse suuresti näistä menoista.
Huomaan päivän rakenteen vaikuttavan patukan iltaan ja yöhön. Liian rankka ja hektinen päivä aiheuttaa "painajaisia" ja levottomuutta. Toisaalta päivät jolloin olemme kokonaisuudessaan kotona ovat illan kannalta erittäin haasteellisia. Hän selkeästi kaipaa päivään muitakin virikkeitä, kun perheenjäsenet ja omat lelut, mutta kohtuudella.



Onko sillä sitten merkitystä kuinka paljon vauvan kanssa tekee? Tuleeko lapsestani yhtään sosiaalisempaa kuin vauvasta, jolla ei ole viikottaisia kerhoja tai vauvatreffejä? Sosiaalisuus on myös luonteen piirre. Kaikista ei yksikertaisesti tule yhtä sosiaalisia vaikka heidän kanssa hyppäisi päivittäin harrastuksissa. Sosiaalisuuten vaikuttaa paljon lähtökohdat. Olisi mielestäni kummallista, jos varautuneista ja tarkkailijaluonteisista vanhemmista tulisi kovaääninen, porukan naurattaja tai päällepäsmäri.
Vauva-ajalla voi mielestäni vaikuttaa ennemmin siihen, miten vauva reagoi muuttuviin tilanteisiin tai osaako hän sopeutua tilanteisiin. Totta kai sillä on merkitystä onko vauva nähnyt muita ihmisiä  ja lapsia, mutta suurempia vaikutus sosiaalisuuteen ja sen kehitykseen on kiinni vanhemmista ja perimästä.  Vauvasta itsestään.

Voiko vauvan sosiaalisuuten teidän mielestä vaikuttaa? Onko ujosta ja arasta taaperosta kehittynyt itsevarma ja sosiaalinen lapsi? Tai onko rohkeasta ja sosiaalisesta taaperosta tullut vaurautunut ja tarkkaileva lapsi?


Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.