Mikä tekee kodista kodin?


Olen 30-vuotisen elämäni aikana asunut 12 eri osoitteessa. On ollut erilaisia asuntoja, kämppiä ja sitten niitä koteja, jotka todellakin ovat tuntuneet kodeilta. Nykyinen asuntomme on vajaa 100 neliön rivitaloasunto pääkaupunkiseudulla, jossa olemme asuneet nyt vuoden verran. Vajaa kaksi vuotta sitten teimme ison elämänmuutoksen ja muutimme pienemmästä kaupungista tänne PK-seudulle, minne minun ei ikinä pitänyt muuttaa. Jostain syystä ajatus kehäkolmosen sisäpuolelle muuttamisesta ei tuntunut lainkaan houkuttelevalta, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna olenkin saanut huomata, että kaikki aiemmat ajatukseni ovatkin olleet typeriä ennakkoluuloja ja olemmekin viihtyneet näillä seuduilla loistavasti.

Muutimme aluksi vuokralle ja etsimme sieltä käsin omistusasuntoa. Jokainen pääkaupunkiseudulta asunnon ostanut tietää, että hintataso on melko korkea ja kysyntä tietynlaisissa asunnoissa on kova. Meillä oli hakusessa rivi-, pari- tai omakotitalo 3 makuuhuoneella. Olimme jo edellisellä paikkakunnalla vastaavanlaisen ostaneet sillä ajatuksella, että siinä kodissa asumme pidempään ja perustamme hiljalleen perheen. Elämäntilanteet kuitenkin tuppaavat joskus muuttumaan ja näinpä mekin löysimme itsemme myymästä tuon unelmiemme perheasunnon ja muuttavamme vuokralle kerrostaloon.



Puolivuotta ehdimme vuokralla asua ja useammassa asuntonäytössä käydä. Moni katsastamamme asunto oli ihana, mutta jotain niistä puuttui. Luotan asuntojen kohdalla ensi fiilikseen, se joko kolahtaa tai sitten ei. Järjellä tuota kolahdusta on vaikea selittää, mutta sama fiilis on tullut minulle kaksi kertaa elämässä ja se on tapahtunut heti näihin ostamiimme asuntoihin sisään astuessani.

Samana päivänä kun saimme myöntävän vastauksen ostotarjoukseemme, tein myös positiivisen raskaustestin. Voin sanoa, että tunteet olivat melko pinnassa!  Melkoinen helpotus, että juuri meidän tarjous voitti ja samana päivänä kun saimme tietää tulevasta vauvasta, saimme myös varmistuksen siihen, että meillä on vauvan syntymän aikaan koti missä hän voi kasvaa. Tarkoituksena olisi nyt pysähtyä tähän ja elää elämää kaikessa rauhassa. Teini-iän jälkeen olen asunut maksimissaan 4- vuotta yhdessä asunnossa, kunnes taas on ollut edessä muutto muualle. Nyt haluan vain rauhoittua, rakentaa elämäämme näihin neliöihin ja nurkkiin. Tässä asunnossa on taas se fiilis, että olen saapunut kotiin ja tästä kodista käsin tuntuu turvalliselta kasvattaa tuota meidän pientä ihmistä.

Mikä sitten tekee asunnosta kodin? Kuten alussa kerroin, aina kaikki asunnot eivät ole tuntuneet kodeilta. Vasta nykyisen mieheni löydettyä olen lapsuuden jälkeen kokenut olevani kotona. Tunne on vain vahvistunut lapsen myötä, eli ehkä koti on siellä, missä on ne minulle tärkeät ihmiset. Muistan, että vihasin yksin asumista. Koin itseni todella usein yksinäiseksi, vaikka elämässä olisi  ollut kuinka paljon tahansa ihmisiä tai tekemistä. Vaikka toisaalta olen välillä hieman erakkoluonne ja tarvitsen paljon myös omaa aikaa ja rauhaa, niin silti parisuhteessa eläminen on minulle kaikista luontevinta. Minusta on ihanaa, että kotona on joskus joku muukin kuin koira odottamassa. Iltaisin on mukava keittää iltateet ja syödä vierekkäin kurkkuvoileipiä telkkarin äärellä. Arjen jakaminen itselle rakkaiden ihmisten kanssa tekee joka päivästä paljon spesiaalimman.

2 kommenttia

  1. Täällä toinen lapsuudessa useasti muuttanut. Toiset puhuvat lapsuudenkodistaan ja tarkoittavat jotakin rakennusta jossa asuneet. Minulla ei sellaista ole, niin useasti muutimme lapsuuteni aikana. Minun lapsuudenkotini on siellä missä vanhempani asuvat, sinne kokoonnumme kaikki neljä last perheinemme, siellä on koti.

    Toki minulla on nyt oma koti, meidän perheen koti. Mutta, ei tämäkään ole tuntunut aina kodilta. Kun muutimme kahdeksan vuotta sitten uuteen ihanaan rakentamaamme taloon. Koti oli kylmä, paikka jossa kävimme nukkumassa, päivisin olimme töissä ja kaksi vanhinta lastamme päiväkodissa. Vasta kun kuopuksemme syntyi, tuli kodistamme koti. <3

    VastaaPoista
  2. Se on jännä miten eri tavoilla ihmiset määrittelevät kodin. Itselleni taas vanhempieni nykyinen talo ei ole koti, vaikka siellä kuin kotonaan saa ollakin. Mutta varmasti useammalle kodin tekee ne ihmiset, ei niinkään ne seinät ja muut ulkoiset puitteet. -Tanja

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.