Yksinäiset äidit

Näin aikuisiällä uusien ystävyyssuhteiden rakentaminen tuntuu hankalaakin hankalammalta. Mistä ihmeestä löytäisi uusia ystäviä, tai edes kaverin, jonka kanssa voisi käydä joskus lenkillä tai kahvilla. Vauvan syntymän myötä oma elämä voi kapeutua entistä enemmän ja sen myötä yksinäisyys puskea pintaan aivan uudenlaisella voimalla.

Tunnistin tuon yksinäisyyden tunteen itsessäni hyvin vahvasti jo ennen lapseni syntymää. Muuttojen myötä omat ystävät ovat aikojen saatossa jääneet kauemmas ja päivittäinen, viikoittainen tai edes kuukausittainen tapaaminen heidän kanssaan ei ole aina mahdollista. Pahimmillaan voi mennä jopa puoli vuotta, että saadaan joidenkin ystävieni kanssa aikataulut osumaan yksiin, elämä kun tuntuu olevan aina vain hektisempää ja ihmisillä kalenterit pullollaan menoja. Töissä käydessä asia ei juurikaan harmittanut, mutta äitiysloman alettua yksinäisyys iski melko kovaa päin näköä. Kesä oli kauneimmillaan ja itselläni oli aikaa vaikka muille jakaa, mutta kuitenkaan ei ketään kenen kanssa tehdä päivisin asioita. Olo tuntui surkealta ja mieli oli maassa, eikä raskaushormonit ainakaan tuntuneet tuovan tilanteeseen helpotusta. Tuntui ahdistavalta, että jo ennen lapsen syntymää koin olevani aivan yksin ja mietinkin kauhulla sitä, miten tulisin selviämään lapsen kanssa kotona vietettävän pätkän tulematta hulluksi. Yksin lenkkeillessäni bongasin tuon tuosta muita äitejä, jotka olivat lenkillä äitikavereiden kanssa. Harmitus omasta yksinäisyydestä vaan kasvoi ja mietin usein, mikä minussa on vikana, kun uusien ystävien löytäminen on niin älyttömän hankalaa.


Mistä ihmeestä aikuiset ihmiset sitten löytävät uusia ystäviä? Työpaikoilta ja harrastuksista? Entäs jos ei ole töissä tai harrastaa asioita, joissa ei törmää saman henkisiin ihmisiin. Kaikki kannustivat kovasti menemään äideille tarkoitettuihin ryhmiin, mutta onko sellaisia juurikaan ennen lapsen syntymää? Neuvolan perhevalmennus olisi ollut erinomainen paikka verkostoitua ja hakea seuraa muista samassa tilanteessa olevista, mutta jostain syystä tunnelma ryhmässä oli lähinnä vaivaannuttavan hiljainen ja totta puhuakseni en usko, että siinä hetkessä olisi ollut kovin helppoa lähteä tutustumaan muihin ryhmäläisiin. Ehkä vauvojen syntymän jälkeen tilanne olisi ollut aivan toinen, koska silloin meillä olisi ollut se yksi yhdistävä tekijä ja puheenaihe, josta ei puhuttava ainakaan lopu kesken. Jätin kuitenkin jatkoryhmään menemättä ja näin jälkikäteen ajateltuna päätös hieman kaduttaa, ehkäpä ryhmästä olisi sittenkin voinut löytyä uusia tuttavuuksia, kun alkujännitys olisi karissut pois.

Olin eräältä äidiltä kuullut Momzie-sovelluksesta, joka on puhelimeen ladattava äititinder. Toiveikkaana latasin sovelluksen ja melko pian sainkin muutaman matchin lähistöllä asustavien tulevien äitien kanssa, joiden kanssa viestittelin sovelluksen kautta. Toisen matcheistani tapasin kasvotusten ja meillä oli oikein mukavaa kahvitella eräänä aamupäivänä. Jostain syystä viestittelyväli kuitenkin piteni ja piteni ja lopulta totesin, että vaikka molemmat äidit tuntuivat todella mukavilta ihmisiltä ja meitä yhdistikin sama elämäntilanne, niin jotain kuitenkin puuttui. Ei siitä ystävyydeksi asti ollut ja näin viestittely pikku hiljaa unohtui. Harmitti totta kai, olinhan ladannut sovellukseen suuria odotuksia löytää seuraa äitiyslomalleni. Aikaa kului jonkin verran ja pettymykset unohtuivat. Päätin kokeilla vielä kerran Momzieta, ja onneksi kokeilin! Kaikkien kiemuroiden jälkeen löysin lähistöltä äidin, jonka kanssa ajatukset kohtasivat ensimmäisestä tapaamisesta alkaen. Olo on äärettömän onnekas, etenkin kun tiedän ettei ystävien löytäminen ole helppoa ja itsestään selvää.

Tiedän, että en ole ainoa, joka on paininut yksinäisyyden kanssa. Aihetta on käsitelty mediassa paljon viime aikoina ja omakohtaisia kokemuksia omaavana, tiedän miten kamalalta se tuntuu. Haluan kuitenkin muistuttaa, että aina yksinäisyys ei ole itsestä kiinni vaikka jotkut niin väittävätkin. Älä siis mieti, mikä sinussa on vikana, todennäköisesti ei yhtään mikään. Ystävän löytäminen vaatii oikean ihmisen kohtaamisen ja otollisen hetken tutustua. Joskus se myös vaatii paljon aikaa ja yritystä. Joskus täytyy myös puskea itseään pois mukavuusalueelta ja hakeutua tilanteisiin, joissa samanhenkisiin ihmisiin voisi tutustua. Älä siis luovuta! Jos et vielä ole kokeillut Momzien kautta, niin mikset testaisi vaikka sitä. Etenkin isommissa kaupungeissa sovelluksessa tuntuu olevan paljon seuraa etsiviä äitejä. Tai mene rohkeasti muskariin, erilaisiin ryhmiin tai vauvakahviloihin. Myös facebook on täynnä äitiryhmiä, jossa voisi etsiä seuraa äitiyslomalle. Itse en koe millään tavalla olevani ”ryhmäihmisiä”, mutta sanonta ”kukaan ei tule kotoa hakemaan” pitää aivan paikkansa. Rohkeasti siis, vauvat helpottavat tutustumistilannetta kummasti ja vaikka ensi kohtaaminen uuden ihmisen kanssa on aina kuumottavan jännittävää, niin koskaan ei tiedä mitä tutustuminen voi tuoda tullessaan. Parhaimmillaan loppu elämän kestävän ystävyyden!

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.