Se meidän uusioperhe arki

Muotoja on niin erilaisia; on viikonloppuvanhempia, etävanhempia, vanhempipuolia, sisko-ja velipuolia, siskoja, veljiä, isovanhempia, puolisoiden vanhempia, puolisoita, puolisoiden lapsia.
Milloin lapset vaihtavat vanhempien välillä keskellä viikkoa muutamaksi päiväksi. Milloin lapset ovat viikon toisen vanhemman luona ja sitten vaihtavat viikoksi toisen vanhemman luokse. Milloin ovat vaan joka toinen viikonloppu toisen vanhemman luona ja milloin joka viikonloppu. Olomuotoja ja vaihtoja on jokaiselle sopivia, mutta lopulta kaikki elävät kuitenkin uusioperhearkea, itselleen sopivalla tavalla. Siihen sekoittuu vanhaa ja uutta, ja monia erilaisia perheitä. Nämä kaikki ovat osa soppaa, jonka keskellä jokainen uusioperhe elää.

Monesti jälkikäteen olen miettinyt, miten olen kaiken läpi puskenut. Olisin monesti voinut ottaa jalat alle ja juosta. "Ei musta ole tähän". Mutta kuitenkin olen tässä. Elän arkea, johon joka toinen viikko kuuluu neljä kasvattajaa, ja joka toinen viikko vain kaksi. Joka toinen viikko siihen kuuluu läksyjä, harrastuksia ja somemaailma. Ja joka toinen viikko pelkästään ne kakkavaipat ja soseet.

Ei ole aina ollut helppoa -eikä aina vieläkään ole- iskostaa päähän ajatusta, että omaan elämääni kuuluu myös kaksi muuta aikuista, jotka vaikuttavat meidän elämään joka toinen viikko. En voi ajatella pelkästään vaan meidän kasvatustapoja, vaan soppaan kuuluu kahden muunkin aikuisen tavat. Hankalissa tilanteissa melkein halkean kahtia, kun en tiedä voinko tästä nyt sanoa vai en? Olenko tasapuolinen kasvattaja myös toisen perheen silmissä, onko minulla oikeus sanoa? Vaikka olisikin sovittu yhteiset pelisäännöt niin niihin sekoittuu jokaisen oma tapa kasvattaa. Ja jokainen meistä joskus lipsuu ja haluaa päästä helpommalla. Mutta miksi se silti ärsyttää? Ärsyttääköhän sitä toista kotia meidän tavat, ajatteleeko nekin samalla tavalla?




Meillä on tasavertainen oikeus kotona kummallakin vanhemmalla sanoa, kasvattaa ja olla huolehtiva vanhempi, vaikka meillä onkin yksi yhteinen biologinen lapsi. Tästä olen kiitollinen miehelleni, ei se aina olisi näinkään. Olisi erittäin haasteellista kasvattaa lapsia -ellei mahdotonta- eri säännöillä. Se myös mielestäni eriarvostaisi lapsia perheen sisällä. Onhan niitäkin koteja ja perheitä -jossa jostain kummallisesta syystä jota en ymmärrä- vain sillä biologisella vanhemmalla on oikeus kasvattaa. Vaarallinen tie minusta, joka ei voi vain kuin poikia ongelmia vanhemman uuden puolison ja lapsen välillä.

Koen olevani tasavertainen kasvattaja kotonamme. Mielestäni meillä on kaksi lasta. Kaikki asiat suunnitellaan ja tehdään kahden lapsen mukaisesti. Päätimme jo aikoja sitten, mikä on meidän perhe. Yksi sen perheenjäsenistä on kotonamme joka toinen viikko. Lomat, lomamatkat, menot, oikeastaan kaikki suunnitellaan niin, että kaikki pääsevät osallistumaan. Jos tuntuu ettei aikataulut ja kalenterit täsmää, suunnittelemme uudestaan. Mieti itse, kuinka pahalta tuntuisi, ettet pääsisi mukaan sinusta riippumattomista syistä. Vaan koska niin on sovittu.


Joka toinen viikko mietimme tarkkaan arkirytmin. Otamme huomioon harrastukset, kotiläksyt, ruokailut, päikkärit, kyläilyt, nukkumaan menot, hampaiden pesut...   Ruokailemme aina keittiössä ruokapyödän ääressä- voi olla, että joka toinen viikko lipsumme tästä silloin tällöin- ja se on kaikille sometonta aikaa. Keskitymme vain syömiseen ja päivän läpi käymiseen. Vaatii hieman taiteilua päivästä riippuen, mutta onnistumme siinä päivittäin. Pyrimme antamaan kummallekin lapselle tasapuolisesti aikaa, omalla tavallaan. On se sitten leikkimistä, pelaamista, läksyjen kuuntelua, vaipanvaihtoa, iltapesua, oikeastaan mitä tahansa. Ei sen aina tarvitse olla mitään ihmeellistä. Kunhan on sitä aikaa "vain hänelle". Ja tietenkin sitä yhdessä tekemistä. Kaikki sen tietää, että arkisin tämä kaikista tärkein aika jää vähäiselle, mutta viikonloppuna otamme sen takaisin korkojen kera.


Perhe on ollut minulle aina tärkeä asia. Vaikka en osannut vielä kymmenen vuotta sitten kuvitella istuvani kirjoittamassa tämän kaltaista kirjoitusta. Nykyään se on minun arkeani, elämääni, kaikkine mutkineen ja solmuineen. Ja eikö kaikille perheille - oli sen muoto tai kokoonpano mikä tahansa - ole omansa?

-Laura-


Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.