Kun pikkuvauvan äiti vauvakuumeen sai


Pinnasängyssä tuhisee parin kuukauden ikäinen vauva ja silti huomaat potevasi megaluokan vauvakuumetta. Mitä ihmettä, vastahan sitä pääsi eroon isosta vatsasta, loppuraskauden huonosti nukutuista öistä ja nyt jo mieli halajaa uudestaan raskaaksi? Mitä se luontoäiti sekoilee, vastahan tässä harjoitellaan elämää esikoisen kanssa, kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä ja kotoa löytyy jo vauva, pienen pieni vauva, jonka hoitamiseen sinulta menee suurin osa ajastasi. Mihin sitä toista tarvitsisi?!

Laitan nämä jo heti lapsen syntymän jälkeen piinanneet vauvakuumeet hormonien piikkiin, mutta silti en ymmärrä, miksi niin tapahtuu. Baby blues tuntuu vielä jollain tavalla järkeen käyvältä, koska lapsen saaminen on elämää ihan mielettömästi mullistava asia ja hormonit heittävät häränpyllyä, mutta että vielä vauvakuume kaiken muun päälle. Anna meidän äitien kaikki kestää.

Hormonit ovat kyllä tuntuneet ajoittain aikamoiselta riesalta jo raskausaikana kuin myös synnytyksen jälkeen. Jokainen varmasti tietää ne mielialojen heittelyt äärilaidasta toiseen. Ensin olet superonnellinen, elämä ei voisi tuntua ihanammalta ja meinaat pakahtua onnen tunteeseesi. Ja sekuntia myöhemmin itket silmäsi päästä, etkä useimmiten osaa sanoa miksi. Onneksi itku kuitenkin helpottaa oloa ja hetken päästä voit taas jatkaa siitä, mihin jäit onnellisuutesi kanssa.


Samaa tapahtuu myös ärsyyntymisen suhteen. Pinna voi napsahtaa asiasta kuin asiasta ja tunnekuohaus iskee päälle sata lasissa. Välillä on vaikea tunnistaa itsensä omasta käytöksestä, enhän normaalisti ole lainkaan tuollainen äkäpussi. Ja sekös vasta ärsyttää, että välillä ärsyttää kaikki, jopa ilman syytä taas. Vaikka mies osaa hienosti suhtautua kaiken maailman tunneskaaloihin, niin silti parisuhteen kannalta nämä kiukkupäivät eivät ehkä ole niitä parhaita mahdollisia,
joita muisteltaisiin myöhemmin yhdessä lämmöllä. Miehet ehdottomasti ansaitsisivat jonkinlaisen mitalin kaikesta siitä ymmärtäväisyydestä, kärsivällisyydestä ja lohdutuksesta mitä heiltä näissä hetkissä puolisolleen löytyy. Itse en ehkä samanlaiseen kykenisi.

Onneksi nyt puolisen vuotta synnytyksen jälkeen huomaan pikku hiljaa palautuvani takaisin samaksi, tasaisemmaksi ihmiseksi, joka olin ennen raskautta. Ja se jos mikä on helpottavaa. Ja vauvakuumeita varmasti tulee ja menee, joskin nykyään ne eivät tunnu enää niin hulluilta ajatuksilta mitä vielä puoli vuotta sitten. Ja loppujen lopuksi, vaikka hormonit tuntuvat välillä aikamoiselta riesalta, niin niitä on kuitenkin kiittäminen monestakin asiasta. Tärkein niistä on tietenkin pinnasängyssä parasta aikaa päiväunia nukkuva pikku-ukko.

Kuulostaako lainkaan tutulta?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.