Kultaisin kruunu sille, joka eniten kärsii?




Tiedättekö ne kauhutarinat pikkulapsiperheh*lvetistä? Kun pikku-Pertillä on koliikki ensimmäiset viisi elinvuottaan ja kumpikaan vanhemmista ei saa nukuttua päivin eikä öin. Tai kun omaa aikaa on saatavilla seuraavan kerran lasten muuttaessa pois kotoa, eli heihei harrastukset. Mites ne tarinat parisuhteen ongelmista, suurin osa pikkulasten vanhemmistahan päätyy eroon, koska elämä on vaan niin kamalaa ja parisuhteen hoitamiselle ei jää minkäänlaista aikaa. Rahastakin on tiukkaa, koska lapset imevät tilin tyhjäksi kuin avaruuden mustat aukot. Siispä sano hyvästi matkustelulle ja muille huvituksille, koska jos sinulla jostain ihmeen syystä voisi olla ylimääräisiä euroja viedä perheesi reissuun, niin aikaa sinulla ei enää sellaisiin ihanuuksiin ole tai jaksamista, koska olet valvonut viimeiset kolme vuotta. Ja ennen kuin pääset edes siihen pikkulapsiarkeen kiinni, niin sinunhan täytyy ensin kestää maailman kamalin raskaus. Aika jolloin olet jatkuvasti väsynyt, kipeä, pahoinvoiva, lihava ja kärttyinen. Synnytyksestä nyt puhumattakaan.


Kauhutarinaa voisi jatkaa loputtomiin. Jokainen lukija ehkä ymmärtää, että teksti on kirjoitettu hieman karrikoiden, mutta siitä huolimatta vastaavanlaista puhetta kuulee kuitenkin jatkuvasti pienten ja vähän isompienkin lasten vanhempien suusta. Tarinan kertojat eivät ehkä itsekkään ymmärrä, kuinka suuri vaikutus heidän puheillaan voi olla niiden lapsettomien kohdalla, jotka pyörittelevät päässään ajatusta perheen perustamisesta. Tai kuka ensi kertaa raskaana oleva haluaa kuulla, kuinka synnytyksessä repeää jokaiseen ilmansuuntaan päin ja toivoo kuolevansa uudestaan ja uudestaan, koska mikään ei satu niin paljon kuin synnytys. Lopuksi kuitenkin muistetaan sanoa se pakollinen lause, ”mutta onhan ne lapset kuitenkin sen arvoisia”.

Jaetaanko jossain kultaisia kruunuja niille, jotka eniten kärsivät? Jokaisella perheellä on omat haasteet, hankaluuden ja kipukohtansa. Ja toki niistäkin saa ja pitää puhua. Mutta ehkä kaikelle on aikansa ja paikkansa! Äidit voisivat miettiä, onko fiksua jakaa kauhutarinoita omasta synnytyksestä sille ensi kertaa raskaana olevalle tulevalle äidille, jota aivan varmasti mietityttää ja pahimmassa tapauksessa pelottaa tuleva synnytys. Jokaisen raskaus, synnytys ja elämä pikkulapsen kanssa on kuitenkin erilaista ja eri ihmiset kokevat samatkin asiat kovin eri tavalla.


Perheitä ja vanhempia on moneen junaan, kuten meitä ihmisiä noin muutenkin. Olisinpa muistanut tämän joka kerta, kun kuuntelin ja luin näitä pikkulapsiperheeseen liittyviä kauhutarinoita ja pohdin, uskallanko itse koskaan hypätä mukavasta ja helposta omasta elämästäni tuon kauhujunan kyytiin. Jälkikäteen omat pelot tuntuvat typeriltä. Miksi turhaan kulutin niin paljon aikaa ja energiaa asian pohtimiseen, koska elämä lapsen myötä on ollut ihanaa. Erilaista kuin ennen, mutta ihanaa. Aikansa aina kutakin, juuri nyt nautimme pienen ihanan ihmisen vanhemmuudesta. Ja ei, emme pukeudu mieheni kanssa samanlaisiin tuulipukuihin, vaikka prismassa käymmekin. 

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.