Äitiyden aakkoset

Äitiyden aakkosten myötä perehdytään asioihin, joita olen puolikkaan vauvavuoden myötä oppinut ja oivaltanut.


Aamu-unisuus tuntuu olevan periytyvää sorttia. Olen aina ollut äärimmäisen aamu-uninen ihminen ja yksi iso huoleni lapsen saamiseen liittyen oli oman unen riittävyys ja aikaiset aamuheräämiset. Huoleni on kuitenkin osoittautunut melko turhaksi, koska meidän poika ei tunnu myöskään olevan aamuvirkku, vaan välillä vetelee sikeitä pidempään kuin äitinsä. Hieman jännityksellä tulevia tarha-aamuja odotellessa siis.

Blogi. Äidin omaa aikaa ja aivotoimintaa. Vaikka lapsen kanssa on ihanaa olla kotona, niin silti sitä joskus kaipaa jotain omaa puuhasteltavaa ja hetkeä, kun voi oikeasti vähän haastaa aivojaan. Edes näin kirjoittamisen muodossa.


Cuplaton. Pikkuvauvan temppuilevan vatsan sekä vanhempien yöunien pelastaja. Voin vain suositella.



D-vitamiini. Asia, jonka muistat tunnollisesti antaa lapsellesi joka ikinen aamu, mutta omalta kohdalta jää aina ottamatta. Voisi tehdä kyllä terää, etenkin, kun aurinko ei turhan usein tänäkään talvena ole näyttäytynyt.

Erkauma. Jokainen synnyttänyt äiti varmasti on kuullut vatsalihasten erkaumasta ja pohtii, mikä oma tilanne asian suhteen mahtaa olla. Jälkitarkastuksessa en saanut vastausta tähän asiaan, joten varasin ajan äitiysfysioterapiaan. Mikäli asia yhtään mietityttää, niin suosittelen etsimään äitiysfyssarin, joka voi erkauman tarkastaa. Liikunnan aloittaminen on nimittäin paljon mielekkäämpää, kun tietää tasan mikä oma tilanne on ja saa fyssarilta ohjeet liikkumiseen.

Faija, meillä kylläkin useimmiten isi. Tuo raskaan työn raataja, joka silti illat ja viikonloput jaksaa hoitaa, leikkiä ja olla läsnä. Näin kotona olevana osapuolena voin vain ihailla ja olla kiitollinen upeasta aviopuolisostani.

Gugguut ym. iiiiihanat lastenvaatemerkit. Jostain kumman syystä en kuitenkaan ole näihin hurahtanut ja lapseni puetaan pääsääntöisesti ihan perusvaatemerkkeihin. Ihania ja varmasti laadukkaitahan ne on, mutta en vain ole kovin merkkitietoinen tässäkään asiassa.



Huoli. Onko mitään asiaa, mistä ei olisi oman lapsen kohdalla huolissaan? Ja etukäteen tulee murehdittua jo esimerkiksi kouluun liittyviä asioita, eihän niihin ole kuin aika monta vuotta aikaa. Olen kuullut, että huoli omasta lapsesta säilyy koko elämän, eli tervetuloa ennen aikojaan harmaantuneet hiukset.

Imetys. Asia, johon liittyy niin paljon tunteita ja mielipiteitä. Yllätyin, kuinka kivuliasta touhua se alussa olikaan, vaikka monen ammattilaisen mukaan imuote ja kaikki oli kunnossa. Aikamoista taistelua siis ensimmäiset viikot, mutta kyllä se siitä helpotti. Nyt puolenvuoden imetyksen jälkeen homma sujuu leikiten ja olen onnellinen, että alkuhankaluuksista huolimatta jaksoin asiaan panostaa.

Jaksaminen. Tätäkin pohdin ennen lapsen saamista, miten sitä jaksaa koko ajan vastata pienen lapsen tarpeisiin. Helposti näköjään. Asiaa ei tule edes sen kummemmin ajateltua, koska se nyt vain on niin ja näillä mennään. Melko hyvät yöunet toki helpottavat kummasti jaksamista.

Korvikeraivarit. En ennen omaa lasta voinut kuvitellakaan, että joku lapsi kieltäytyisi korvikkeesta?! Kauheat raivarit, kun pullossa ei ollutkaan pumpattua äidinmaitoa. Ilmeisesti 4 kuukauden täysimetys teki lapsestani nirson juomiensa suhteen ja nykyään korvike uppoaa vain äärimmäisessä nälässä. Toinen hyvä tähän olisi Kakkaroskis. Kuvittelin sen olevan täysi turhake, mutta kiinteisiin ruokiin siirryttyä se on kyllä lunastanut paikkansa. Vinkkinä muuten kaikille Tommee tippee vaipparoskiksen omistajille; Ei kannata ostaa kaupoista överikalliita täyttökasetteja, vaan tilatkaa vastaavanlaista muovia rullassa ja täyttäkää kasetit itse. 30€ kolmesta täyttökasetista on mielestäni aikamoista ryöstöä.

Leikkimatto. Maailman kirjavin ja rumin hökötys, joka tuhoaa kodin harmonisen värimaailman. Lapsi kuitenkin rakastaa kyseistä mattoa ja se on ollut kovassa käytössä heti pienestä pitäen. Ja tiedän kyllä, että mattoja on saatavilla myös muissakin kuoseissa kuin riemunkirjavina, mutta mieheni mielestä lapsella täytyy olla myös värejä ja matto ei ole minua vaan vauvaa varten. Oikeassahan hän siinäkin on.



Muskari. Olen aina vihannut kaikenlaisia ryhmiä, laulamista ja loruttelua. Siitä huolimatta löysin itseni eräänä perjantaina muskarista. Ja voi kuinka tuo pieni mies rakastaakaan tanssahtelua ja laulua, äidin epävireisestä soundista huolimatta.

N
euvola. Olen äärimmäisen kiitollinen meidän upeasta neuvolajärjestelmästä. On upeaa, että heti raskauden alusta alkaen pääsemme tarkkaan seurantaan, joka tietenkin jatkuu vauvan syntymän jälkeen. Pakko kuitenkin todeta, että neuvolassa on työntekijöitä aika moneen junaan. Kävin raskauden aikana neljällä eri terveydenhoitajalla ja vauvan kanssa olemme käyneet myös neljällä eri terveydenhoitajalla ja kyllä vain työntekijällä on merkitystä. Kaikki ovat hoitaneet hommansa, mutta kyllä joidenkin kanssa vaan kolahtaa heti ensimmäisestä kerrasta alkaen ja toisten kanssa ei. Ja niinhän se on kaikessa muussakin ihmisten kanssa käytävässä vuorovaikutuksessa. Valitettavasti neuvolassakin on nähtävissä terveydenhuoltoon kohdistuva kiire ja ehkä työntekijöiden alimitoitus, joka näkyy jatkuvasti siirrettävinä aikoina, työntekijöiden vaihtuvuutena ja puhtaasti unohduksina esim. lähetteissä yms. Mutta kaikesta tästä huolimatta, arvostan neuvolaa ja sieltä saatavaa tietoa ja huolenpitoa todella paljon!


Onnellisuus! Kuinka paljon onnellisuus voikaan lisääntyä lapsen myötä. Tätä oli vaikea tajuta ennen omaa lasta, etenkin kun en ole itse koskaan mikään todella "lapsi-ihminen" ole ollut. Joka päivä hämmästelen, miten onnelliseksi tuo pieni ihminen minut tekee.

Perhevapaat. Kuten neuvolajärjestelmä, myöskin tuetut perhevapaat ansaitsevat Suomessa hehkutusta. Viime aikoina on ollut paljon tapetilla perhevapaiden uudistus ja tästä täytyykin kirjoittaa aivan oma postaus, koska se herättää minussa kuten varmasti monessa muussakin paljon ajatuksia. Mutta summa summarum, on kyllä mieletöntä, että voin jäädä hoitamaan lastamme kotiin ja sitä turvataan taloudellisesti verovaroista!

Questions. Eli kaikenmaailman kysymykset, jotka risteilevät päässä heti siitä hetkestä asti, kun teet positiivisen raskaustestin. Mistä niitä kysymyksiä riittääkään? Ja vaikka kaikki sanoo, ettei saa googlata, niin tietenkin jokainen googlaa. Ja sehän vasta rauhoittakin mieltä, not! Tärkein neuvo raskaana oleville tai pikkulasten äideille; jos oikesti olet huolissasi jostakin esim. terveyteen liittyvästä asiasta, soita neuvolaan. Googlettamalla vauvapalstoja et tule löytämään vastausta, joka rauhoittaisi mieltäsi.

Raskaus. Välillä raskausaika tuntui ikuisuudelta ja toisinaan taas synnytys tuntui lähenevän uhkaavan kovaa vauhtia. Minusta oli ihanaa olla raskaana, onhan se ihan mielettömän ainutlaatuinen ajanjakso elämässä ja toivon, että saan sen vielä kokea uudestaan. Ehkä seuraavassa raskaudessa ei tulisi murehdittua niin paljon turhista asioista, kuten esikoisen kohdalla tuli tehtyä.

S
oseet. Kuvittelin olevani jonkinlainen superäiti ja kokkaavani vauvalleni soseet itse. Yhden kerran olen porkkanasosetta keitellyt, sen jälkeen ruoka on tullut pienelle miehelle kaupan hyllyistä. Nykyään valikoima on kyllä ihan mieletön ja hedelmä -& marjasoseista löytyy paljon sokerittomia vaihtoehtoja.



Tukiverkosto. Tämä on ollut vauvan myötä pieni stressin aihe, jota toki mietittiin jo ennen raskautta. Meillä ei siis ole tukiverkostoa kovin lähellä ja arkisiin asioihin avun saaminen ei ole kovin yksinkertaista. Te joilta tukiverkosto löytyy, muistakaa olla onnellisia ja kiitollisia siitä! Helpottaa kummasti arkea, jos lähistöllä on esim. isovanhemmat, jotka pystyvät tarvittaessa apuun rientämään.

Ulkomaat. Miehelleni ja minulle yksi erittäin rakas ja tärkeä asia on matkustaminen. Mietimme jo ennen vauvan syntymää, että yritämme pitää vauvankin kanssa kiinni matkustelusta. Vauvan syntymän jälkeen meni muutamia kuukausia, kun into lähteä matkalle oli täysin hukassa. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä ja ehkä hieman stressaavaakin, joten matkustaminen ei ollut päällimmäisenä mielessä. Nyt vauvan ollessa puolivuotias, meillä on vihdoin varattuna kaukomatka. Pakko sanoa, että pitkä lento ja hieman eksoottinen lomakohde jännittää, mutta uskon kuitenkin kaiken menevän hyvin. Jos en uskoisi, niin en todellakaan reissuun lähtisi. Täytyy vain suunnitella asiat hyvin ja pakata tsiljoona kiloa tavaraa mukaan.



Vauvavakuutus. Tätäkin, kuten miljoonaa muuta asiaa pohdin kovasti ennen vauvan syntymää. Onneksi kuitenkin päädyimme ottamaan vauvavakuutuksen, koska se vaan luo niin mielettömästi mielenrauhaa. Ja kuinka helppoa on päästä lääkärille myös iltaisin ja viikonloppuisin, etenkin kun täällä pääkaupunkiseudulla yksityisiä palveluntarjoajia löytyy pilvin pimein.

Weekend. Pakko turvautua englantiin näissä haasteellisimmissa kirjaimissa. On ollut hassua huomata, että näin vanhempainvapaallakin arki on arkea ja viikonloput viikonloppuja. Niin se vaan rytmittyy, vaikka kotona ollaan.

Xylitol. Kuinka hellyttävää on harjata niitä kahta pientä naskalihammasta, jotka hetki sitten vauvalle puhkesivat. Pienenä se on moni asia aloitettava.

Yösyöttö kirjana ja leffana, aivan parasta huumoria tähän elämänvaiheeseen! Jos et ole vielä lukenut/ katsonut, tee se heti. Kirjasarjan jatko-osat pääsevät suosituslistalle myöskin.

Zum Beispiel Porvoossa. Ihana ravintola Porvoon vanhassa kaupungissa, jonne on tervetullut olo mennä myös vauvan kanssa. Toinen kiva ja helppo kohde on Vantaan Jumbossa sijaitseva Hangon makaronitehdas, siellä on tullut käytyä muutamaan otteeseen vauvan kanssa, lähellä ovia sijaitseviin pöytiin on helppo mennä vaunujen kanssa.



Åbo, Åland. Pakolliset tässä kirjaimessa ja varmasti hyviä reissukohteita vauvankin kanssa.

Äitiys. Kuten aiemmin mainitsin, en ole koskaan ollut kovin "lapsi-ihminen". Äitiys on kuitenkin vienyt täysin mennessään ja olen ylpeä siitä, millainen äiti olen lapselleni.

Öljy. Vauvaöljy nimittäin. Kuvittelin tämän olevan jokaisen vauvaperhen must hankinta, mutta toistaiseksi öljypurkki on vielä pysynyt avaamatta. Vauvan iho voi ilman öljyäkin erinomaisesti, joten neuvolassa suositeltiin jättämään rasvailut ja öljyämiset kokonaan, ettei vauvan ihon oma rasvantuotanto häiriintyisi.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.